Kotiinlähtö lähenee


29.1.2010/Petri Heinonen

Viimeiset viikot ovat olleet retkikunnallemme tasaista arjen puurtamista ilman suurempia kohokohtia. Tutkimukset ovat jatkuneet rutiinilla ja logistiikkapuoli on tasaisesti lyhentänyt kaudelle suunniteltujen huolto- ja korjaustöiden listaa. Muun muassa kaikki ajoneuvot on huollettu, pari vaurioitunutta kelkkaa korjattu ja lääkärin konttiin on vaihdettu uudet ikkunat.

Onnin lumiryhmä haki Plogenin ja Fossilryggenin seismometrit Aboalle. Fossilryggenillä olivat Onnin ja Juhon lisäksi myös Ella, lääkäri Päivi ja kokki Pekka, hieman "tuulettumassa" aseman ulkopuolella. Seismometrit olivat keränneet dataa suunnitelmien mukaan, joten tästäkin kokeilusta on odotettavissa hyviä tuloksia.

Lauantaina 16. tammikuuta vietettiin yhteistä Basenin tiedepäivää, johon sekä Ruotsin että Suomen retkikunnat osallistuivat. Aamupäivästä lähtien kierrettiin kaikkien tieteellisten hankkeiden tutkimuspisteillä, ja tutkijat vuorotellen esittelivät töitään ja laitteidensa toimintaa. Loppupäivä otettiin muuten vain kevyesti ja kerättiin voimia viimeisten viikkojen ponnistuksiin.

Viime viikon alusta aloimme ajaa tutkimushankkeita alas ja purkaa tutkimuspisteiltä laitteita talvisäilöön tai pakattaviksi Suomeen kuljetusta varten. Lumiryhmän Onni ja Juho saivat viimeiset tutkimuspisteensä hoidettua 21. päivään mennessä ja samalla suunnitellut kenttätyönsä näin päätökseen. Lumi- ja jäänäytteitä lähtee retkikunnan mukana Suomeen analysoitavaksi hieman toista sataa kiloa.

Viikon loppuun mennessä tulivat puretuiksi myös Millan ja Esa-Matin tutkimuslaitteet ja Ellakin lopetteli lauantaina omia mittauksiaan aerosolilaboratoriossa.

Ennen tätä Ella ehti kuitenkin vielä testaamaan traktoria useampaan kertaan aseman pihan lumitöissä. Käytiinpä kerran alhaalla jäätikölläkin kokeilemassa vesireen vetoa Basenin rinteessä, mutta tämä kokeilu piti keskeyttää rinteen jyrkille osille, missä traktorin pyörät alkoivat kaivautua pehmeään hankeen. Siinä rytäkässä rekikin rikkoutui ja se piti hinata lopun matkaa Nasulla. Traktorin Ella kuitenkin toi taitavasti takaisin aseman pihalle.

Kuluvan viikon alkuun mennessä oli siis tutkimuskausi saatu päätökseen ja alkoi kuumeinen pakkaus ja aseman järjestäminen talvehtimiskuntoon. Varastot ja verstas on järjestelty ja inventoitu ja kaikki ulos jätettävä tavara on sidottu lujasti kuormaliinoilla talven myrskyjen varalta.

27. päivän iltana saimme ilmoituksen Swedarpin tutkijoilta, että heidän MARA-tutkansa on sammutettu ja se voidaan kytkeä irti Aboan sähköverkosta. Näin meille jäi vielä muutama vuorokausi aikaa testata "poimuajoa". Milloin ympärivuorokautista sähkön tuotantoa ei tarvita tieteellisiin tutkimuksiin, aseman generaattori voidaan sammuttaa yön ajaksi, jolloin sähkön tarve muuten on kohtalaisen vähäistä. Tällöin voidaan hyödyntää Aboan isoa akustoa, josta inverttereillä saadaan aseman toiminnan kannalta kriittisimmät sähkön tarpeet katettua. Aseman slangissa tästä menettelystä käytetään nimitystä "poimuajo". Näin saadaan säästettyä kallista polttoainetta ja tietenkin myös vähennettyä hieman dieselmoottorin päästöjä.

Aikataulun mukaan meidän hakukoneemme tulee sään salliessa lauantaina 30. päivä ja sunnuntaille on varattu kaksi lentoa, joilla yhdessä ruotsalaisten kanssa siirrymme takaisin Venäjän Novolazarevskajalle odottamaan jatkolentoa Kapkaupunkiin.

Aboalla olemme siis enää kolme yötä ja jäljellä on vain aseman varsinainen sulkeminen talvikuntoon.

Ihan vielä ei retkikunta ole ohi, mutta jo tässä vaiheessa voidaan todeta, että kaikki suunnitellut työt ja toimet, niin tutkimukset kuin logistisetkin on tehty ja kaudelle asetetut tavoitteet on saavutettu.

Edelleen ovat meitä säät suosineet ja ennusteiden mukaan mitään suuria muutoksia ei loppuajaksi ole luvassa.