Finnarp 2011:n geodeettien työ Novolazarevskajalla valmistui, seuraavaksi Intian asemalle Maitrille

29.12.2011/Jaakko Mäkinen

Illalla 20.12. 2011 olimme saaneet painovoiman kiihtyvyyden Novolazarevskajan uudella painovoimapisteellä mitattua seitsemällä desimaalilla. Kun vielä jatkoimme 23.12. aamuun asti, niin tuli sieltä se kahdeksaskin:  9,82577766 m s^(-2). Tuon viimeisen desimaalin epävarmuudeksi jää tosin pari yksikköä vaikka kuinka pitkään mitattaisiin - tämän parempaan eivät mitkään absoluuttigravimetrit vielä pysty.

Tuloksella oli todella kysyntää: heti jouluaattona 24.12. paikalle ilmaantui kaksi saksalaisen Alfred Wegener-instituutin (AWI) tutkijaa mittalaitteineen sitä tiedustelemaan. Heidän laitoksensa mittaa painovoiman kiihtyvyyttä lentokoneesta. Tarkkuus on tuhat kertaa heikompi kuin meidän mutta riittää erinomaisesti moniin tarkoituksiin kuten jään ja meren alla olevan kallion suurten geologisten piirteiden selvittämiseen. Ja lentokoneesta laajoja alueita saadaan mitattua hetkessä. Lentokoneesta mittaus vaatii kuitenkin tarkkoja lähtöpisteitä maan pinnalla. AWI-kollegat olivat pulassa vanhan Novolazarevskajan painovoimapisteemme tuhouduttua: he olivat käyttäneet sitä kaikki nämä vuodet 2004 alkaen, ja nyt heillä ei tällä alueella ollut pistettä mistä lähteä ennenkuin mittasimme uuden.

Jouluaattona tuli muuten - jälleen kerran - kouriintuntuva muistutus siitä että Antarktiksella ei manana-periaate toimi vaan työt on tehtävä silloin kun luonto sen sallii, ajankohdasta välittämättä. Edellämainittu painovoima-arvo pitää paikkansa absoluuttigravimetrin tekemän pudotuskokeen korkeudella, 120 cm gravimetrin pystytysalustan eli betonipilarin yläpuolella. Arvo on kuitenkin saatava "siirretyksi" paitsi pilarilla olevaan merkkiin, myös varapisteille joita vahingosta (ts. vanhan pisteen häviämisestä) viisastuneina teimme peräti kolme. Tämä "siirto" tehdään mittaamalla em. paikkojen välisiä painovoimaeroja jousivoimaan perustuvilla ns. relatiivigravimetreillä. Mittaus on toistettava monen monta kertaa jotta varapisteiden tarkkuus olisi lähellekään sama kuin absoluuttigravimetrillä saatu tarkkuus lähtöpisteellä.

No niin, jouluaaton iltapäivänä oli meillä tässä jäljellä vielä puolen päivän työ. Sää oli kuin maaliskuussa Suomessa parhaimmillaan: lähes tyyntä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpötila hieman plussan puolella. Koska sääennustus antoi lähes samaa joulupäiväksi, päätimme pitää hieman aattovapaata ja jätimme lopun työn joulupäivään. Mutta sää muuttuikin ennusteen vastaisesti, tuuli yltyi jo joulupäivänä eikä vasta tapaninpäivänä kuten odotimme. Puuttuvat mittaukset saatiin lopulta tehtyä vähän kerrassaan pieniä tuulitaukoja  monta päivää kytäten, ja silloinkin vain niin että kannoimme suuria kuljetuslaatikoitamme tuulensuojamuuriksi mittauspaikkojen viereen.

Takaisin jouluaattoon. Venäjällähän joulua vietetään vasta 7.1., ja Suomen joulu oli täällä aivan tavallinen viikonloppu. Siitä tuli silti meille varsin muistettava. Aina lauantaisin on illallinen asemalla pieni juhla:
syödään paremmin kuin arkisin ja kaikki yhdessä (tavallisesti kahdessa vuorossa), skoolataan ja pidetään pieniä maljapuheita. Venäläiset kollegat tiesivät Suomen joulusta ja kohottivat ensimmäisen maljan meille.
Vastauspuheessani totesin että päivä on todellakin meille merkittävä: paitsi että meillä on joulu, olemme heidän apunsa ansiosta saaneet juuri onnistuneesti valmiiksi työmme kaikkein tärkeimmän osan, ja mittaustulos on yhdeksän pilkku kahdeksan kaksi viisi seitsemän seitsemän seitsemän kuusi kuusi... missä vaiheessa koko illallisseurue hyppäsi pystyyn ja huusi hurraata. Ilta jatkui sitten yhdessäolon ja seurapelien merkeissä, mutta meitä varoitettiin menemästä liian aikaisin nukkumaan sillä puolen yön aikaan oli odotettavissa yllätys.

Ja toden totta, puoliyön aikaan majapaikkaamme lähestyi merkillinen seurue: joulupukki ja kolme apulaista. Joulupukilla oli punainen puku, valkoinen parta ja valkoinen tukka. Tarkemmin katsottuna parta ja hiukset oli tehty puretusta valkoisesta pakettinarusta. Joulupukki ilmoitti olevansa ihan oikea suomalainen joulupukki (suomenkielen sana oli katsottu verkosta) eikä mikään pakkasukko. Ja lahjojakin hänellä oli: hedelmiä, kahvia, tupakkaa, villasukat. Joulupukkilaulun sanat olivat päässeet lahjansaajilta pahasti unohtumaan mutta pukki lupasi silti tulla mahdollisuuksien mukaan ensi vuonnakin.

Mittausten nyt Novolazarevskajalla valmistuttua on seuraavana vuorossa Intian asema Maitri. Se on kävellen vain viiden kilometrin kivikkoisen polun päässä mutta ajoneuvojen on kierrettävä 15 km lenkki jäätikön kautta. Nouto oli alunperin sovittu jo tänään 29.12. mutta se peruuntui kun jäätiköllä on kova tuuli ja lumi lentää vaakasuoraan. Uusi yritys tehdään 30.12.

Retkikunta toivottaa kaikille Onnellista Uutta Vuotta!