Paluu Aboalle

10.1.2013 Petri Heinonen/Mika Kalakoski

Illalla 27.12.12 Pekka ja Petri lähtivät Neumayerilta neljän ruotsalaisen mukana kolmella telatraktorilla vetämään paluurahtia kotiasemalle. Hinattavina oli kolme konttirekeä. Neljänteen oli pakattu keittiömoduuli ja lukuisia tarvike- ja varaosalaatikoita. Edessä 480 kilometriä, nopeus enimmillään 8 km tunnissa.

Matkarutiini muokattiin siten, että herätys oli iltakahdeksalta ja ajamaan lähdettiin klo 21:00. Neljän tunnin välein pysähdyttiin tunniksi tankkaamaan ja syömään. Käytännössä jouduttiin usein pysähtymään kahden tunnin välein mittaamaan ajoneuvojen akselilämpöjä, jotka yön kylmyydestä huolimatta pyrkivät nousemaan. Päivisin klo 11 – 12 pysähdyttiin lepäämään ja ajettiin ajoneuvot ”hevosen kenkään” eli suojaamaan tuulelta yöpymispaikkaa. Parin kolmen tunnin huoltojen ja ruokailun jälkeen mentiin nukkumaan ajoneuvojen hytteihin sekä keittiömoduuliin. Herätys oli jälleen iltakahdeksalta. Rytmiin tottui parissa päivässä ja sään suosiessa matka taittui.

Tulomatkan kohokohdaksi muodostuneiden vanhojen merkkibambujen löytymisen lisäksi poikkeuksen yksitoikkoiseen matkaan teki FINNARP:in Hilux-osaston kohtaaminen autojen ohittaessa meidät 30.12. päivällä juuri leiriydyttyämme ”yöpuulle”. Uuden vuoden aattoa juhlistettiin pikku tilkalla punaviiniä ja syömällä nakit muusilla. Vuosi vaihtui ajaessa ja Uudenvuoden päivänä ei mentykään enää nukkumaan, vaan päätettiin jatkaa loput kuutisen kymmentä kilometriä ”samoilla silmillä”. Näin viimeisellä matkaosuudella ajettiin yhtä mittaa 25 tuntia ja perillä Basenilla oltiin 1.1.2013 klo 22:00. Paluumatkaan traktoreilla kului kaikkiaan viisi vuorokautta ja yksi tunti.

Mika, Hanna, Esa ja Janne lähtivät Neumayerilta paluumatkalle Aboalle kaksi päivää telakuorma-autojen jälkeen aamulla 28.12.2012. Neumayerin väki, uudet ystävät, joihin kymmenen päivän aikana olimme ehtineet tutustua, olivat toimintaa johtavan Eberhard Kohlbergin johdolla pihalla jättämässä hyvästejä. Tunnelma oli kaihoisa, mutta oli jo hyvä päästä lähtemään kohti Aboaa, sillä FINNARP:n tehtävät oli saatu päätökseen ja Aboalla odottaisi vielä paljon työtä ennen kauden loppua.

Lumen pinta vaihteli hyvinkin tasaisesta aina tuulen muodostamaan tiheään kinostumaan, sastrugiin, jolloin nopeus laski alhaisimmillaan kymmeneen kilometriin tunnissa. Tasaisella jäätiköllä autoilla voi ajaa jopa 40 km/h. Kuuden tunnin ajon jälkeen autoryhmä saavutti telakuorma-autoporukan, jotka nukkuivat yöuniaan keskellä päivää. Enempää häiritsemättä autot jatkoivat matkaa vielä 50 kilometriä ja ryhmä perusti yöleirin vajaan kahdeksan tunnin ja 200 km päähän Neumayerista. Ryhmä parkkeerasi autojen keulat vastatuuleen, pystytti kaksi tunnelitelttaa ja viritti HF-radion dipoliantennin yhteydenpitoa varten. Taivas oli kirkas pysähdyttäessä, mutta illan viilentyessä horisontista saapui nopeasti tiheää sumua, kuin merisavua. Janne valmisti retkikeittimellä herkkuaterian, sisäfilettä alku- ja pääruuaksi. Viestiyhteyksien jälkeen ryhmä oli valmis levolle, joka lämpöisissä kaksinkertaisissa teltoissa oli rauhaisaa. Yöllä telakuorma-autoporukan viestiliikenne ja kumisten telojen murina kuului hetken unen läpi, kun kolonna ohitti leirin, mutta aamuun nukuttiin rauhallisesti tyynessä valoisassa yössä.

Aamulla matka jatkui ja vajaan kolmen tunnin ajon jälkeen autot saavuttivat jälleen telakuorma-autokolonnan. Siellä käytiinkin jo levolle ja ryhmä jatkoi erittäin vaikeassa sastrugissa ajamista kohti etelää. Matka sujui mukavasti, välillä poistaen liikaa painetta autojen suurista renkaista ja kun vihdoin saavuttiin reitin korkeimmalle kohdalle melkein 1400 m korkeuteen, sastrugi alkoi tasaantua. Pian erottiin saksalaisten Neumayer-Kohnen reitiltä länteen. Omat kymmenen päivää vanhat jäljet erottuivat jäätikön pinnassa ja meno oli uskomattoman tasaista ja vauhtia pystyttiin pitämään yllä. Välillä renkaiden ilmapaineita jouduttiin säätämään, koska reitti laski alaspäin jälleen. Kun saavutimme Fossilryggenin harjanteen nunatakit, ilmestyi pian kotivuori Basen näkyviin.

Laskeutuminen alas Fossilryggenin kuvetta viimeiselle osuudelle ennen Aboaa oli juhlallinen hetki, oltiin jo kotinurkilla. Säätila Aboalle saavuttaessa oli pilvisen kalsea, mutta asema itse oli lämmin. Mika otti kymmenen minuuttia asemalle saapumisen jälkeen radioyhteyden Neumayerille ja Esa käynnisti voimakoneet. Janne päivysti valmiudessa Hannan kanssa Fossilryggenin kupeessa, jotta välimatka telakuorma-autoryhmään ei kasvaisi liian suureksi sovitun turvallisuussuunnitelman mukaan. Matka Neumayer-Aboa taittui 18 ajotunnissa, lepoon ja huoltoon puolessavälissä matkaa oli käytetty saman verran aikaa. Uusi aika jäätiköllä liikkumisessa FINNARP-retkikunnissa oli alkanut.

Telakuorma-autojen saavuttua Basenille alkoi viikon kestänyt traversen viimeinen ja tahmaisin osuus. Ruotsalaisten telakuorma-autojen huolto alkoikin sotilaallisen tarkasti ja kontit jäivät viikoksi vuoren juurelle. Koska mukana kuitenkin oli aika paljon tavaraa, joita tarvittiin retkikunnan kolmannen vaiheen aloittamiseksi, purettiin kontteja kahden kilometrin päässä ja tavaraa tuotiin ylös pienemmissä erissä. Porukka oli melko väsynyttä raskaan matkustamisen jälkeen mutta pikkuhiljaa lepo teki tehtävänsä ja hommat saatiin rullaamaan normaalin arkirutiinin mukaan.

Esa ja Mika kävivät saattamassa loppuun ennen lähtöä epäonnistuneen VHF-radioiden toistinaseman huollon. Janne otti jälleen tehtäväkseen vesihuollon ja sijaisti Pekkaa saapumisen jälkeisinä päivinä keittiössä. Lauantai-iltana oli kotivuorelle paluun kunniaksi juhlaillallinen, mereneläviä valtava pannullinen! Pekan ja Jannen loihtimat simpukat, tiikerikatkaravut, mustekalat jne. hävisivät nälkäisiin suihin mukavan jutustelun lomassa. Sunnuntaina koko Aboan väki piti vapaata ruotsalaisten vastatessa päivällisestä. Kaikki vaelsivat tyynessä, aurinkoisessa ja lämpimässä säässä kotivuorella. Lumimyrskyliitäjät, Etelänmantereen myrskyliitäjät ja kihut ihmettelivät niitä tarkkailevia retkikuntalaisia. Sulavesipurot soittivat outoja säveliä virratessaan jäätikölle. Basenin jääjärvi oli sulanut pinnastaan niin, ettei siellä pysty enää liikkumaan. Pihasta oli haihtunut paljon lunta ja siellä missä ennen lähtöä pystyi vielä ajamaan moottorikelkoilla, on enää kivikkoa. Keskikesä Basenilla on ollut todella lämmin.

Arki Aboalla alkoi samalla rutiinilla kuin ennen Neumayerin retkeä. Tuuli kääntyi etelään lämpimän sunnuntain jälkeen ja navan suunnasta puhalsi jäätävän raikasta ilmaa. Aamulla kuudelta ensimmäiset säähavainnot, aamiainen, aamupalaveri, radioyhteydet ja viestien tarkastus, ulkotöitä, lounasta, lisää ulkotöitä, liikuntahetki juosten tai vaeltaen vuorella, sauna, päivällinen ja Aboan avantouimareiden retki siniselle jäälle Basen-vuoren juurelle, ehkä elokuva taikka jonkin pelin pelaamista ja hyvissä ajoin ennen puoltayötä nukkumaan. Työpäivien aikana reet ovat alueella uudessa järjestyksessä, pihamaa siistitty, raskaassa rahdissa tulleet tarvikkeet löytäneet paikkansa varastokonteissa, satelliittipuhelimen terminaali päivitetty ja mittausten purku on aloitettu seismometristä ja gps-asemasta. Keskiviikkona tuuli tyyntyi, koillisessa näkyi halo, kehä auringon ympärillä ohuessa pilviverhossa, sateenkaaren värejä tapaillen ja lopulta illan suussa tuuli alkoi jälleen puhaltaa koillisesta yltyen myrskylukemiin torstaiaamuun mennessä. Näkyvyys kovan tuulen ja tuiskuavan lumen vuoksi katosi hetkittäin olemattomiin ja retkikunta on pakotettu sisätöihin, jotka meinaavat unohtua aina, kun sää sallii ulkotyöt.

Retkikunnalla on vielä kolme viikkoa työaikaa jäljellä ennen kuin paluu kotiin alkaa.
 

Leiri jäällä (Kuva: FINNARP 2012)