Retkikunta saapui Aboalle 7.12.2018. Retkikunnan työt alkavat myrkyisässä säässä.  

FINNARP 2018-retkikunta lähti kohti Etelämannerta perjantaina 30.11.2018. Retkikunta lensi reittilennolla Helsingistä Frankfurtin kautta Kapkaupunkiin, minne saavuttiin lauantaina puoliltapäivin. Kapkaupungissa retkikunta tarkasti retkikunnan mukana Etelämantereelle lähtevän rahdin sekä osallistui Etelämantereen lentoa koskevaan infotilaisuuteen. Kyseinen info on pakollinen kaikille Etelämantereelle matkustaville ja siellä käsiteltiin muun muassa lentoon liittyviä turvallisuus- sekä ympäristöasioita.

Lisäksi retkikuntalaisilla oli aikaa kierrellä kaupunkia ja ihailla kaunista Pöytävuorta. Sunnuntaina retkikunta teki päiväretken Hyväntoivonniemelle ja Simon´s Towniin, joka on tunnettu Boulders Beachista ja siellä asuvista uhanalaisista Afrikan pingviineistä. Retken aikana nähtiin myös muita paikallisia asukkaita kuten paviaaneja ja strutseja, ja rohkeimmat retkikunnan jäsenistä uskaltautuivat uimaan vilpoisaan meriveteen.

Tiistaiaamuna 4.12.2018 retkikunta lensi Etelämantereelle Boing 757 lentokoneella. Kapkaupungista on matkaa Novolazarevskaya lentokentälle 4200 kilometriä ja lento kesti 5,5 tuntia. Ennen koneen laskeutumista jäätikölle retkikunta vaihtoi polaarivarusteet päälle ja kasvot rasvattiin 50-kertoimisella aurinkovoiteella. Perillä sää oli aurinkoinen, lähes tuuleton ja lämpötila nollassa.

Etelämantereella sää kuitenkin vaihtelee nopeasti. Edellisinä päivinä oli jouduttu perumaan lentoja huonon kelin takia ja niinpä Novolla oli useita retkikuntia odottelemassa jatkolentojaan. Retkikunnalle järjestettiin majoitus lento-operaattori ALCI:n (Antarctic Logistic Center International) vierasmajaan, joka sijaitsee noin 12 km:n päässä lentokentältä Shirmacherin Oasiksella, aivan Venäjän tutkimusasema Novolazarevskayan naapurissa. Huonon lentosään takia retkikunta vietti myös itsenäisyyspäivän Oasiksella ja juhlapäivän kunniaksi retkikuntalaiset pääsivät saunaan. 

Perjantaina 7.12.2018 retkikunta lensi Aboalle kanadalaisella "Veronica" Basler BT-76 suksilentokoneella. Matkaa oli hiukan yli 900 km ja lento kesti noin 3 tuntia. Laskeutuminen lumiselle jäätikölle Aboan edustalla sujui pehmeästi, olihan kanadalainen  Martin lentänyt Aboalle myös viime vuonna. Rahti purettiin yhdessä suksilentokoneesta ja sen jälkeen retkikunta käveli köysistönä tutkimusasemalle. 

Aboa oli talvehtinut hyvin, eikä isoja ongelmia ollut havaittavissa. Aseman ympärillä on kuitenkin poikkeuksellisen vähän lunta. Konemestari käynnisti aseman generaattorit ja moottorikelkoilla haettiin retkikunnan rahti jäätiköltä tutkimusasemalle. Retkikunnan kahdeksasta jäsenestä vain kolme oli ollut Aboalla aikaisemmin, joten ensikertalaisia on useita ja heille tutkimusasemalla eläminen ja työskentely uutta. Kaikilla oli kuitenkin omat ennalta sovitut tehtävät aseman käynnistämisessä. Touhua riitti ja nukkumaan retkikuntalaiset pääsivät vasta puolilta öin.

Seuraavana päivänä eli lauantaina aseman ylösajo jatkui. Valitettavasti tuuli alkoi voimistua ja illempana yltyi jopa myrskylukemiin. Näkyvyys putosi pariinkymmeneen metriin ja työskentely ulkona alkoi olla vaikeaa, jopa vaarallista. Sunnuntaina myrsky jatkui ja voimistui entisestään. Retkikunta työskenteli enimmäkseen sisätiloissa ja ulkona tehtiin vain pakolliset työt. Lunta saatiin sulatettua kuitenkin sen verran, että retkikuntalaiset pääsivät nauttimaan Aboan löylyistä.

Maanantaina päivä alkoi aamiaisen jälkeen aamukokouksella. Ulkona tuuli mylvii yhä noin 30 m/s ja näkyvyys on lähes olematon. Saksalaisten sääennusteen mukaan myrsky jatkuu vielä muutaman päivän ajan.