Retkikuntaraportti 12.1.2014

Vuoden alku alkoi kauniissa säässä, mutta hyvin pian sää kylmeni ja tälläkin hetkellä ulkona sataa lunta ja kylmä tuuli puhaltaa. Myrskyisästä säästä huolimatta Aboan arki etenee puuhakkaana - aamulla kuudelta lähetetään ensimmäiset säähavainnot ja sen jälkeen aamiainen, aamupalaveri, radioyhteydet ja viestien tarkastus, ulko- ja kenttätöitä, lounasta, lisää töitä, liikuntahetki, sauna, päivällinen ja elokuva tai jonkin pelin pelaamista ja hyvissä ajoin ennen puoltayötä nukkumaan.

Huonosta säästä huolimatta niin tutkimustyöt kentällä kuin aseman huolto edistyvät vauhdilla. Viime viikkojen merkittävin logistinen saavutus lienee Tapsaa työllistänyt jätteenpolttolaitos, joka saatiin viime viikolla toimintaan. Jätteenpolttolaitoksen piippua, joka rikkoontui kaksi vuotta sitten polttolaitoksen kuljetuksessa Etelämantereelle, yritettiin korjata jo viime vuonna, mutta korjausmateriaali eli tulenkestävä valumassa, oli kovettunut käyttökelvottomaksi. Nyt korjaaminen onnistui hyvin ja tiistaina 6.1 suoritettiin polttolaitoksen ensimmäinen poltto. Polttolaitoksen käyttö Aboalla vähentää asemalta pois kuljetettavan jätteen määrää ja näin ollen vähentää huomattavasti päästöjä, jotka aiheutuvat viiden vuoden välein tapahtuvasta jätteen poiskuljetusoperaatiosta. Polttouunissa on tarkoitus polttaa muun muassa puuta, paperia, pahvia, biojätettä sekä elintarvikemuoveja.

Tapsa tutkii jätteenpolttolaitoksen koepolton tulosta.

 

Torstaina matkasimme toistamiseen kahdella maasturillamme Heklalla ja Katlalla noin viidenkymmenen kilometrin päässä Abolta sijaitsevalle Fossilryggen -harjanteelle. Tutkijat Lauri ja Matti jatkoivat näytteiden keruuta harjanteen laella sijaitsevan järven sulamisen ja sen eliöstön kartoittamiseksi, kun taas muu ryhmä retkeili ja tutustui harjanteen sedimenttikivien kerrostumiin. Sää suosi retkeläisiä ja evästaukoa pidettiin keskellä kasvien lehti- ja juurifossiileita. Kävimme myös tutustumassa harjanteen tuntumassa sijaitsevaan lumikuoppaan joka on muodostunut jäätiköstä esiin pistävän pienen harjanteen ympärille ja ihailimme sen pohjalle muodostunutta jääjärveä ja sen jyrkkiä lumiseinämiä. Retki sujui suotuisista lumiolosuhteista johtuen joutuisasti ja palasimmekin Aboalle ennätysajassa. Joulukuun auringonpaisteet ovat sulattaneet jäätikön pinnan niin että se kantaa mukavasti jopa maasturia.

Fossilryggenin harjanne 50 km päässä Aboalta.

Tammikuun toisena viikonloppuna oli kahden Basler -suksilentokoneen tarkoitus laskeutua kotivuori Basenin jäätikölle tuoden mukanaan lähes 5 800 kiloa rakennusmateriaalia seuraavien vuosien aseman kunnostustöitä varten. Rakennusmateriaali saapui jo joulun aikaan AWI:n tutkimusalus Polarsternilla Saksan Neumayer asemalle, missä se on odottanut jatkokuljetusta suksilentokoneilla Aboalle. Lentoja varten Sari ja Petri kävivät valmistelemassa alas jäätikölle kiitotien. Tuulen pieksemältä jäätiköltä etsittiin mahdollisimman tasainen alue ja kiitorata merkattiin lipuin ja isoin mustin säkein. Viikonlopun lähestyessä sääennuste niin Neumayerilla, josta lennot lähtevät, kuin Aboalla kääntyi huonompaan suuntaan, joten jäämme odottamaan täydessä valmiudessa sään selkiytymistä lentotoiminnan aloittamiselle.

Seuraavien vuosien rakennusurakoita silmälläpitäen olemme aloittaneet hangaarin ja kaarihallin siivouksen ja järjestelyn. Molemmat hallit toimivat aseman varastotiloina, mutta vaativat kipeästi korjaustoimenpiteitä talvimyrskyjen jäljiltä. Nämä korjaustyöt on tarkoitus tehdä seuraavan parin vuoden aikana. Kaarihallista on tyhjennetty paljon vanhaa rakennusmateriaalia jätetynnyreihin jotka on sidottu rekiin odottamaan seuraavaa jätekuljetusta.  Sari on porannut hilti- jääporalla kaarihallin lattiaa jääkerroksista vapaaksi ja lautatavaraa on pinottu hangaarin nurkalle odottamaan tuhkausta.

Naapurissamme sijaitsevan Ruotsin tutkimusasema Wasan ollessa tänä vuonna tyhjillään, on Petri käynyt tarkastamassa Wasan viime talven myrskyjen jäljiltä. Tarkastuksen lisäksi Petri teki pieniä korjauksia ja huoltotoimenpiteitä jotta Wasa talvehtisi ilman suurempia vahinkoja ensi vuoteen. Yhdessä Aboa- ja Wasa-asemat muodostavat Nordenskiöld Base -tukikohdan ja Suomen FINNARP- ja Ruotsin SWEDARP- retkikunnat toimivatkin läheisessä yhteistyössä erityisesti logistiikan osalta.

Retkikuntamme etenee vauhdilla ja varsinaista työaikaa on jäljellä enää kolme viikkoa ennen kuin paluu kotiin alkaa. Olemmekin pikkuhiljaa alkaneet valmistella kotiinlähtöä. Olemme laskeneet paluurahdin määrää ja valmistautuneet jäänäytteiden kotiinkuljetukseen. Rahdin kuljetus Etelämantereelta ei ole mikään itsestään selvä asia vaan vaatii huolellista valmistelua koska suksikoneeseen mahtuu vain rajoitettu määrä tavaraa. Myös mannerten välisen Iljushin - lennon jaamme useiden muiden retkikuntien kanssa joten myös siinä rahdin määrä on tarkkaan rajoitettu.

Vähäistä vapaa-aikaa retkikuntalaiset ovat viettäneet vaeltamalla kotivuorella, jumppailemalla ja lukemalla. Tammikuun alussa, 3.1 – 6.1, Aboalla vietettiin kuudetta kertaa Etelämantereen lyhyt-, dokumentti- ja animaatioelokuvafestivaalia. Katsojaluvut ja kiinnostuksen intensiteetti oli tänä vuonna poikkeuksellisen runsas, kaikki retkikuntalaiset näkivät yli 95 % filmeistä. Voittajaksi valittiin 62 pisteellä (max 65) Riho Västrikin ohjaama dokumentti "Burden of Fire", joka kertoo retkikunnan selviytymistarinan tulipalon jälkeen venäläisellä Vostok –tutkimusasemalla Etelämantereella.

Etelämantereen lyhyt-, dokumentti- ja animaatioelokuvafestivaalit keräsivät ennätysyleisön Aboalla.

Tutkimusryhmien terveiset:

Meteorologiaryhmä: Priit, Rostislav, Panu ja Leena

Lumimittausten kannalta sää on ollut liian tuulinen ja mittaukset on jouduttu jopa keskeyttämään kaksi kertaa. Lumikuoppamittaukset ovat olleet haasteellisia tuulisimpina päivinä, mutta lumikiteiden kuvaus on onnistunut normaalisti lumiluolan suojassa. Lumen pinta on muuttunut entistä hankalammaksi mittausten kannalta. Sastrugit ovat tuulen kovertamia ja auringon säteilyn muokkaamia epätasaisuuksia lumen pinnalla. Kesäkaudella auringon paistaessa niiden pohjoisreunoihin syntyy haihtumisen johdosta onkaloita. Kulkeutuva ja satava lumi tasoittaa ajoittain pintaa, mutta usein nämä onkalot eivät täyty kokonaan. Tuloksena on näennäisen tasainen pinta, jonka alla on kuitenkin sekoitus pehmeää lunta, jäätä ja ilmaa sisältäviä koloja. Tällainen monimuotoinen rakenne vaikeuttaa tiheysmittausten näytteenottoa, lämpötilamittausta sekä pinnankarkeusmittauksia. Pinnankarkeusmittaukset ovatkin olleet mahdottomia jo parin viikon ajan, sillä mittauksissa käytettävää karkeuslevyä ei saa painettua lumeen sastrugien jäisten reunojen läpi. Vaihteleva pilvisyys sekä tuiskuava ja satava lumi ovat estäneet säteilymittaukset. Näille mittauksille täysi tasainen pilvipeite ja toisaalta täysin selkeä sää ovat sopivia kelejä, mutta niitä täällä on ylipäätään harvoin tarjolla. Pilvisellä säällä aurinko ei kuitenkaan ole sulattanut lunta automaattiasemien harusten kiilojen ympäriltä, joten haruksia ei ole tarvinnut kiristää läheskään yhtä usein kuin aurinkoisella ilmalla. Sään estäessä kenttämittaukset on ohjelmassa ollut datan esikäsittelyä ja analysointiohjelmien koodaamista. Lumimittausryhmä toivoo loppukaudelle pilvetöntä, ja ennen kaikkea vähätuulista säätä.

Myös meteorologiset mittaukset AWS5- ja lumimittausalueella jatkuvat. Kovassa tuulessa pienet sodarit eivät toimi kunnolla, koska tuiskuava lumi tukkii antennit. Tuuli heikentää ison sodarin mittaustarkkuutta ja ylimpiä mittauksia ei saada tuulen kuljettaessa paluukaiut antennin saavuttamattomiin. Meteorologiset mastot toimivat hyvin ja automaattiasemien data siirtyy langattoman verkon kautta Aboalle. Pienoishelikoptereita ja UAV -pienlentokoneita valmistellaan lennätyksiin, tosin tuulten täytyy ensin tyyntyä jotta lennätykset voidaan aloittaa. 

Aerosoliryhmä: Mikko ja Tuija

Aerosoliryhmän tutkimus on edennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Viikkojen odottelun jälkeen hiukkasmuodostusta on yllättäen havaittu lähes päivittäin, ja tutkijat ahkeroivat mittausdatan kimpussa selvittäessään hiukkasten syntymekanismeja. Ilmakehän kemiallinen koostumus onkin tarjonnut yllätyksiä tutkijoille, jotka ovat enemmän kuin innoissaan mittalaitteidensa tuottamista täysin ainutlaatuisista havainnoista. Aboalla suoritettavien mittausten tueksi tutkijat ovat käyneet mittaamassa ilmakehän koostumusta myös 40 kilometrin päässä sijaitsevalla Fossilryckenillä sekä reilun parinkymmenen kilometrin etäisyydellä sijaitsevalla naapurinunatakilla, Plogenilla. Näillä mittauksilla pyritään selvittämään hiukkasmuodostuksen alueellista vaihtelua. Retkillä on mittausten lisäksi ihmetelty fossiileja sekä alueen vähäistä elämää edustavia harvalukuisia lintuja, kuten etelänkihuja, jotka ovat olleet tutkijoiden touhuista vähintään yhtä innostuneita. Ryhmä on jatkanut myös sulavesilammikoiden leväkasvustojen tuottamien päästöjen ja ilmakehän koostumuksen yhteyden tutkimista. Luppoaikoinaan aerosoliryhmäläiset ovat työstäneet tuloksistaan käsikirjoituksia sekä tutkijan arkeen jopa Etelämantereellakin kuuluvia rahoitushakemuksia.

Järvien fysiikka ja biologia –ryhmä: Matti ja Lauri

Järvitutkimukset ovat jatkuneet suunnitelmien mukaan. Viikolla käytiin toistamiseen näytteenotossa kaukaisimmissa näytteenottopisteissä eli Fossilryggenilla ja Plogenilla. Molemmat järvet olivat tukevasti jäässä ja vuodenaikaan nähden olosuhteet olivat tavallistakin "arktisemmat". Jään alta löytyi kuitenkin vettä ja Fossilryggenin pohjassa näkyi levämattoa. Basenin levämattoekosysteemien aineenvaihduntaa on seurattu vuodenvaihteesta lähtien. Alustavat tulokset viittaavat eliöiden olevan huomattavan aktiivisia äärevistä ympäristöolosuhteista huolimatta. Seuraavat kaksi viikkoa tutkimukset jatkuvat entiseen malliin, sen jälkeen alkaa näytteiden ja laitteiden pakkaaminen.

Matti ja Lauri näytteenotossa.

 

Aboalla kaikki hyvin.

12.1.2015; Retkikunnan puolesta,

Petri Heinonen, FINNARP 2014 retkikunnan johtaja