Retkikuntaraportti 12.12.2016

FINNARP 2016 -tutkimusretkikunnan matka Aboalle sujui lähes suunnitelmien mukaan. Retkikunta lähti Suomesta perjantaina 2. joulukuuta reittilennolla Dohan kautta Etelä Afrikan Kapkaupunkiin, jonne saavuttiin ajallaan.

Ensimmäisestä etapista toivuttiin viikonlopun ajan leväten, mutta jo maanantaina piti olla takaisin lentokentällä tarkastamassa että kaikki retkikunnan rahti on saapunut perille. Alkuviikosta pidettiin myös Etelämanner-lennon valmistautumistilaisuus, jossa kerrattiin tärkeimmät asiat,mitä jokaisen Etelämantereelle matkustavan tulee tietää. Itsenäisyyspäivänä oli tarkoitus jatkaa matkaa Etelämantereelle, mutta lentoa jouduttiin siirtämään seuraavalle päivälle sääolosuhteiden vuoksi. Retkikunta nautti itsenäisyyspäivän illallisen kalaravintolassa ja meni hyvissä ajoin hotellille lepäämään.

Etelämantereelle lennettiin seuraavana päivänä tehokkaalla Iljushin-rahtikoneella Novo Runway -jääkiitoradalle Kuningatar Maudin maalle. Retkikuntamme odotti jatkolentoa päivän ajan ja lensi illalla Saksan Neumayer -asemalle Basler BT 67 -potkuriturbiinikoneella. Neumayerilla lentäjien piti pitää sääntöjen mukainen lepotaukonsa, sillä he olivat lentäneet jo useille kohteille päivän aikana. Lyhyestä vierailusta huolimatta ehdimme testata aseman saunan ja todeta sen aivan kelvolliseksi.Aamulla matka jatkui kohti Basen vuorta ja reilua tuntia myöhemmin laskeuduimme monelle jo tuttuihin maisemiin jäätikölle. Rahdin purkamisen jälkeen kone lähti hakemaan Neumayerilta sinne edellisenä vuonna varastoitua tavaraa. Puimme ylle kiipeilyvaljaat, muodostimme köysistön ja vaelsimme parin kilometrin matkan jäätikköä ja vuoren rinnettä tutkimusasemalle.

Ensisilmäyksellä asema näytti olevan hyvässä kunnossa, mitä sääaseman ovi oli auennut talven aikana ja sisään oli puhaltanut hieman lunta. Kokeneella retkikunnalla ei kestänyt kauaa tutkimusaseman avaamisessa. Lämmintä keittoa ehti pöytään ennen toisen, rahtia kuljettavan lennon saapumista. Baslerin kadotessa horisonttiin ei vieraita olisi odotettavissa kuin tammikuun alussa, milloin ruotsalaisen retkikunnan on tarkoitus saapua Basenille.

Kesä Etelämantereella on jo pitkällä.  Lämpötilat ovat vaihdelleet päivän -3⁰C aina yön -12⁰C välillä. Jo toisena päivänä haettiin vettä jäätiköltä, sinisen jään alueelta, missä sulaa vettä löytyy jään pinnan alta. Lumityöt, tavaroiden purku sekä ajoneuvojen kuntoon laitto ovat työllistäneet retkikuntaa, ja ensimmäiset päivät ovat kuluneet vauhdilla. Lauantaina saunottiin ja vietettiin kauden avajaisia, hyvän ruuan ja seurustelun merkeissä muistellen menneitä retkikuntia. Sunnuntaina vietettiin lepopäivää. Vapaavalintaisessa ohjelmassa oli mm. kotivuorella, jäätikön läpi pistävällä Basen "nunatakilla" retkeilyä, lukemista ja pöytäjääkiekkoa. Illansuussa tuulen nopeus voimistui  lähes myrskylukemiin ja saimme sen myötä sakean lumipyryn. Viikko alkaa sisätöillä, mittausten valmisteluilla, vanerihallin säilytysjärjestelmän asennuksella ja muilla valmisteluilla, joita niitäkin riittää koko kaudeksi.

Retikunnan puolesta,

Mika Kalakoski