Retkikunnan työt vauhdilla käyntiin

Retkikuntatiedote 19.1.2014 Petri Heinonen

Monen mutkan matka

Lähdimme Suomesta kohti määränpäätämme, Kuningatar Maudin Maalla sijaitsevaa tutkimusasema Aboaa, sunnuntaina 5. tammikuuta ja saavuimme tuuliseen ja hieman sateiseen Kapkaupunkiin seuraavana aamuna.

Jatkolentomme Etelämantereelle jouduttiin siirtämään vuorokaudella siellä vallitsevien huonojen lentosäiden vuoksi, joten matkamme jatkui vasta torstaina myöhään illalla. Lensimme Kapkaupungista venäläisellä Iljushin – kuljetuskoneella Norjan Troll-asemalle, minne laskeuduimme noin viiden ja puolen tunnin lennon jälkeen aamuyöllä 10. tammikuuta.

Trollilla odottelimme jatkolentoamme aamupäivään asti. Odotusajan vietimme lentokentän lämmitetyssä messiteltassa.  Lentotoiminta oli pitkin aamua vilkasta.  Basler-suksikone haki saksalaisia Alfred Wegener Instituutin, eli AWIn ylläpitämälle Neumayer-asemalle. Twin-Otter haki osan AWI:n väestä toiselle Saksan asemalle, Kohnenille ja jossain välissä Iljushin jatkoi matkaansa Venäjän Novolazarevskaya-asemalle.  Kymmenen aikoihin paikallista, eli UTC-aikaa tuli Basler takaisin hakemaan meitä. Lastasimme mukanamme olevan lentorahdin, noin 400 kiloa koneeseen ja lensimme myös Neumayerille hakemaan lisää rahtia sinne aikaisemmin AWI:n tutkimusalus Polarsternilla laivatusta kontistamme. Saksan asemalla meidät otettiin erittäin lämpimästi vastaan ja saimme kaiken tarvitsemamme avun raskasta rahtia siirtäessämme.  Basleriin lastattiin vielä puolitoista tonnia tavaraa, muun muassa n. 700 kiloa akkuja uutta sääasemaa varten.

Vesa ja Lara jäivät huolehtimaan loppurahdeista, jotka suunnitelman mukaan lennettäisiin seuraavana päivänä ja me muut jatkoimme matkaamme Aboaa kohti.  Vesa ja Lara yöpyivät Neumayerilla ja pääsivät muun muassa illalla pingviinitutkijoiden mukana tutustumaan Saksan aseman lähettyvillä olevaan pari tuhatta lintua käsittävään keisaripingviinikoloniaan.

Me kolme, Hanna, Esa ja Petri laskeuduimme paksun lumen peittämälle jäätikölle kotivuoremme Basenin koillispuolelle ja yhdessä lentäjien kanssa purimme rahdin koneesta, joka pian sen jälkeen nousi taivaalle ja suuntasi takaisin Neumayerille.
Kävelimme köysistönä jäätikön reunaan ja kiipesimme louhikkoisen mäen yli asemalle.

Aseman käynnistämisessä on monta vaihetta

Aboa oli kaikkineen talvehtinut hyvin ja jäljistä päätellen talven rajuina puhaltaneista tuulista huolimatta tekniikka toimii ja aseman ylösajo alkoi ilman isompia vaikeuksia. Ensimmäisiä töitämme oli yhteyksien luominen ulkomaailmaan ja sitä varten asensimme Hannan kanssa aseman katolle Iridium-antennit ja nostimme pihassa oleviin radiomastoihin HF-radioantennin. Reilun puolentoista tunnin työn jälkeen otimme Neumayeriin radioyhteyden, jota on päivittäin ylläpidetty sovitun aikataulun mukaan. Myös satelliittipuhelimen kautta toimiva sähköposti saatiin toimintaan.

Lumitöitä lähimaastossa (Kuva: FINNARP 2013/Petri Heinonen)
 

Esa herätteli Aboan voimalan talviuniltaan ja pian jyrähti "vanha malmi" eli Valmetin dieselgeneraattori takomaan retkikunnalle sähköä ja lämpöä. Puuhaa riitti lähes puolille öin, ja nukkumaan mennessämme olimme valvoneet yli neljäkymmentä tuntia, jos ei muutamia lennoilla tapahtuneita torkahduksia lasketa.

Yön aikana oli talven jäljiltä kylmää huokuva tutkimusasemamme muuttunut jälleen retkikunnan lämpimäksi kodiksi kun hieman viiden jälkeen aamulla heräsimme valmistelemaan seitsemältä saapuvan toisen lennon vastaan ottamista. Kone tulikin ajallaan ja toi Vesan ja Laran, sekä loput rahtimme. Etukäteen askarruttanut raskaimpien, jopa yli kolmesataakiloisten tavaroiden purkaminen käsipelissä lentokoneesta sujui ilman vaikeuksia pilottien avustuksella ja aamupäivän aikana saimme kaikki tavarat kuljetettua jäätiköltä asemalle. Retkikunnan ensimmäinen vaihe saatiin näin onnistuneesti päätökseen.

Aseman ylösajossa riitti vielä puuhaa niin, että teimme töitä sunnuntainkin ja siirsimme vapaapäivän maanantaiksi. Raskaan, toista vuorokautta kestäneen matkanteon ja hektisen aseman ylösajon jälkeen lepo olikin paikallaan ja pääsimme tiistaina aloittamaan virkeinä varsinaiset tehtävämme, joita varten tänne olemme tulleet.

Työt saadaan alkuun

Ensi töikseen Vesa vaihtoi aseman voimalan kakkosgeneraattorin säätimen ja samalla Esa koeajoi uuden varageneraattorin ja testasi sen toiminnan. Laralla riitti töitä lääkärin kontin järjestelyssä ja Hanna viritteli toiseen FINNARPin jäätikköajoon modifioituun maasturiin railotutkan jota sitten kävi Esan kanssa kokeilemassa Basenin alarinteillä.

Yhtenä retkikunnan tehtävän on viedä lähivuorille kaksi seismometriä mittaamaan maankuoren liikkeitä kauden aikana. Keskiviikkona lähdimme viemään ensimmäistä laitteistoa noin viidenkymmenen kilometrin päässä Aboalta lähes etelän suuntaan sijaitsevalle Fossilryggen nimiselle nunatakille, eli jäätiköstä esiin pistävälle harjanteelle.

Fossilryggen on pitkälti muodostunut sedimenttikivien kerrostumista, joiden joukossa on toisin paikoin nähtävissä muun muassa  Glossopteris – kasvien  ikivanhoja kivettymiä. Pienen etsinnän jälkeen löysimme sieltä myös kiinteämpää kalliota seismometrin asennuspaikaksi. Laitteisto ja varsinkin sen virtalähteenä toimiva noin kuusikymmenkiloinen akku piti saada mahdollisimman lähelle autolla ja tätä varten olimme tuoneet railotutkan mukanamme.

Esa ja Hanna ajoivat tutka auton keulalla turvalliseksi luokitellulta GPS – reitiltä poiketen jäätikköä pitkin suoraan löytämämme asennuspaikan lähelle, niin, että raskaan akun kantomatkaksi jäi alle sata metriä kivikkoa. Tutka näytti, että tälläkin ajomatkalla railoja esiintyi, mutta niiden päällä oli riittävän paksu lumikerros kantamaan ajoneuvon painoa.

Seismometri saatiin pienten ohjeistuksissa olleiden epäselvyyksien jälkeen toimimaan ja lauantaina Hanna, Esa ja Lara veivät toisen samanlaisen laitteen naapurivuoremme Plogenin huipulle, noin kolmekymmentä kilometriä Aboalta lounaaseen. Paikalla olevan VHF-toistinaseman akku valjastettiin siellä seismometrin virtalähteeksi ja nyt on seismologian laitoksen suunnitelman mukaisesti  Aboan kiinteä laite mukaan lukien kolme mittauspistettä toiminnassa. Suunnitelmissamme on hakea nyt viedyt laitteet takaisin noin kuukauden kuluttua.

Loppuviikon aikana olemme Vesan kanssa valmistelleet Aboan automaattisen sääaseman, AWS:n uusimista. Olemme siirtäneet kaksi telakuorma-autollista tarvittavaa materiaalia noin kaksisataa metriä pääasemasta koilliseen sijaitsevalle aerosolitutkimuskontille, minne nykyinenkin sääasema on sijoitettu. Vesa asensi konttiin muuntimen, jolla tämä vanha Milos-sääasema saa tarvitsemansa virran suoraan Aboan verkosta.  Nyt normaalisti käytössä oleva akusto ja muut asennukset on voitu purkaa ilman, että säätietojen saantiin olisi toistaiseksi tullut katkosta. Uusi NAWS-sääasema kiinnitettiin eilen paikoilleen odottamaan ensi viikolla tehtäviä asennuksia.

Säät ovat meitä suosineet, tullessamme pääsimme suoraan keskelle Etelämantereen kesää ja joinakin päivinä on ilman lämpötila ollut melkein asteen verran plussan puolella. Vähinä vapaa-aikoinaan on retkikunta lenkkeillyt lähimaastossa ja Esa ja Hanna ovat aloittaneet hiihtokaudenkin. Jonkin verran olemme myös katselleet videoita iltaisin. Retkikunnan Etelä-Afrikasta saadussa ruokatoimituksessa sattuneen sekaannuksen vuoksi huomasimme rahtia purkaessamme, että olimme saaneet ylimääräisenä laatikollisen tuoreita chilejä. Eräänä iltana ne talkoilla pujotettiin neulojen avulla lankoihin ja ripustettiin messin pöydän päälle pitkiksi rimpsuiksi kattoon kuivumaan. Mikäli kuivatus onnistuu, ei Suomen asemalla taida lähivuosina tulla chilistä puutetta.

Ruokahuollosta ovat pääasiassa huolehtineet Lara ja Hanna ja hyvällä halulla olemme popsineet päivittäin aamiaisen lisäksi kaksi maittavaa lämmintä ateriaa.

Aboalla kaikki hyvin.

Seismometrin asennusta naapurivuori Plogenilla (kuva: FINNARP 2013/Lara Harrison)