Huoltoja ja sääpallojen lähetystä

22.1.2013 Mika Kalakoski

Kauniin alkuviikon jälkeen alkanut myrsky jatkui neljä päivää. Ilman lämpötila vaihteli nollan molemmin puolin ja jäätävä tihku viilentävän tuulen kanssa kuorrutti Aboan ja ulkona olevat ajoneuvot jäällä ja lumella. Lunta tulikin runsaasti ja maisema näytti jopa Etelämantereen oloissa normaalia talvisemmalta. Sunnuntaina illansuussa tuuli tyyntyi ja pilvipeite väheni. Maanantaina oli jälleen kaunis sää ja hurja auringon säteily sulatti lumia kovalla vauhdilla. Ajoneuvot puhdistettiin lumesta ja jälleen päästiin täysipainoisesti tekemään ulkotöitä.

Janne ja Hanna valmistelivat alas jäätikölle kiitotien suksikoneelle. Tiistaille oli harvinainen tapahtuma odotettavissa. Saksalais-eteläafrikkalainen Etelämanner-sopimuksen mukainen tarkastusryhmä oli matkalla Halley-asemalle ja tarvitsi välitankkausta mennen tullen Aboalla. Tämä sopi hyvin Etelämanner-sopimuksen hengessä ja onhan FINNARP tehnyt yhteistyötä molempien valtioiden kanssa koko kauden. Oli mukava olla vastavuoroisesti avuksi. Tiistaina aamu alkoi kiireen merkeissä. Mika toimitti säätietoja lentoa varten tunnin välein ja kun Twin-otter-suksikone lähti Etelä-Afrikan Sanae IV asemalta kohti Aboaa, pidettiin siihen radioyhteyttä jatkuvasti. Lasku Aboan tasaiselle kiitotielle onnistui hyvin lentäjien ihmetellessä, millä kiitotie oli saatu niin tasaiseksi. Myrsky ja lumipyry olivat tällä kertaa olleet hyödyllisiä ja peittäneet epätasaisen sastrugin Basenin ympäristöstä.

Tarkastusryhmään kuului tuttuja miehiä Saksan ja Etelä-Afrikan logistiikkatoimistoista. Monissa retkikuntia valmistelevissa kokouksissa oli aiemmin tavattu, mutta ensimmäistä kertaa kollegat laskeutuivat Basenin juurelle, ja kohtaaminen oli sydämellinen. Kiireinen tankkaus sujui hyvin suoraan ruotsalaisten TL4-telakuorma-auton lavalta ja ryhmä jatkoi matkaansa lyhyen pysähdyksen jälkeen. Illalla kone kuitenkin palasi ja koko porukka, 11 tarkastusryhmäläistä ja lentäjät kuljetettiin Aboalle nauttimaan Pekan valmistamia virvokkeita ja pikkusuolaista, tutustumaan asemaan ja kuuntelemaan esitelmää Suomen Etelämanner-toiminnasta. Tämäkään vierailu ei kestänyt kauaa. Reilun tunnin päästä vieraamme joutuivat jo kiiruhtamaan koneelle, jotta ehtisivät lentämään Saksan Neumayer-asemalle ennen kuin lentosää siellä muuttuisi huonoksi.

Janne on päivittänyt Aboan lääkintäkonttia kauden aikana ja hoitomahdollisuuksia parantaa merkittävästi uusi säädettävä hoitotaso. Aseman lääkintävarustus on hyvällä mallilla, mikäli kaikesta varovaisuudesta huolimatta jotain ei toivottavaa sattuisi. Esa ja Petri ovat asentaneet traktoriin rahdin mukana tuotua kaivuria. Työ on melko suuri, koska Aboalla ei ole varsinaista korjaushallia ja käytännössä koko asennustyö, traktorin paripyörien irrotuksineen ja rungon sovitteiden tekemisineen on täytynyt tehdä kenttäolosuhteissa, sään armoilla. Työ on kuitenkin edennyt suunnitellusti ja tulevilla kausilla moni raskas lumen ja maan siirtoa vaativa työ on huomattavasti helpompaa.

Aboan ja lähiympäristön ympärivuotiset mittaukset on myös saatu päätökseen. Hanna ja Petri huolsivat Aboan sääaseman. Janne ja Hanna mittasivat geodeettien lumen kumulaatiolinjan. Viimeisenä Mika, Hanna ja Janne huolsivat kymmenen kilometrin päässä sijaitsevat lumen lämpötilaprofiiliaseman sekä tästä vuodesta alkaen suomalaisille kuuluvan AWS5-sääaseman.

Tutkimuksellisesti uutta ja erittäin mielenkiintoista on ollut kolmen CMET havaintopallon lähetys Aboalta. Kyseinen havaintopallo on ohjattavissa satelliittiyhteyden kautta missä vaan on internet käytössä. Tutkijat voivat kontrolloida pallon korkeutta ja se voi tehdä luotauksia maan pinnasta aina 3000 metriin saakka. Projektiin osallistuvat tutkijat ovat Yhdysvalloissa, Suomessa Ilmatieteenlaitoksella sekä Norjassa. Ensimmäinen pallo lähetettiin keskiviikkona 16.1. Valmisteluiden jälkeen koko retkikunta kokoontui katsomaan pallon lähetystä jännityksellä. Pallo nousi kauniisti ylös ja pysyi kauan silmin nähtävissä. Pallon lennosta on saatu asemalle tietoa sähköpostilla, mikä on ollut jännittävää seurattavaa. Ensimmäinen, ns. Alfa-pallo lensi 60 tuntia, josta 10 tuntia se raahautui viileässä yössä pitkin jäätikön pintaa nousten vielä kerran korkeuksiin ja vuorokautta myöhemmin vajoten Weddellinmeren aaltoihin. Toinen havaintopallo lähetettiin kaksi päivää myöhemmin perjantaina illansuussa. Se on lentänyt yli viikonlopun ja on tätä kotikirjettä kirjoitettaessa vielä ilmassa matkalla kohti etelänapaa. Viimeinen pallo lähetettiin maanantaina 21.1., mutta lähetyksen jälkeen pallo jatkoi matkaansa hidastusyrityksistä huolimatta ja tuhoutui 4000 metrin korkeudessa.

Sunnuntaita retkikunta päätti viettää retkeilyn ja koulutuksen merkeissä ajamalla päiväksi 45 kilometrin päähän etelään Fossilryggenin harjanteelle. Ensikertalaisille paikka ja turvalliset kulkureitit tulivat tutuiksi tulevia kausia varten, sillä Fossileryggenillä on ollut kenttämittauslaitteita edellisillä kausilla. Oli myös tärkeää kokeilla, voiko uusia autoja käyttää samoilla reiteillä, joita aiemmin on ajettu moottorikelkoilla. Autot ovat lisänneet merkittävästi turvallisuutta retkikunnan kulkemisessa ja Fossilryggenin retki vahvisti tämän asian. Sää suosi retkeläisiä ja evästaukoa pidettiin muinaisen lammen kivettyneissä pohjamudissa keskellä kasvien lehti- ja juurifossiileita.

Viimeinen työviikko Aboalla alkoi kauniin sään vallitessa ja ennuste lupaa hyvää säätä koko viikolle. Ennuste tarkentuu päivittäin ja jännityksen aihe onkin, pysyykö sää lentokelpoisena Kuningatar Maudin maalla vielä viikon ajan ja pääseekö retkikunta aloittamaan kotimatkan aikataulun mukaisesti. Ennen sitä on kuitenkin vielä viikoksi paljon työtä ennen kuin asema on suljettu ja valmis vastaanottamaan tulevien retkikuntien tutkijat.
 

Kuva: Mika Kalakoski