Retkikuntaraportti 26.1.2015

Kotiinlähtöön valmistautumista ja lentojen odottelua

Retkikunnan viime viikot Aboalla ovat sujuneet pilvisessä ja tuulisessa, toisinaan jopa myrskyisässä säässä. Maanantaina 19.1. tuulen nopeudeksi mitattiin yli 30 m/s. Silloin pysyimme visusti sisätöissä, vain välttämättömimmät ulkotyöt käytiin tekemässä, kuten vedenhaku telakuorma-autolla sinisen jään alueelta. Nyt sää jatkuu vaihtelevana - välillä on päivän verran poutaa, sitten taas sumuista ja pilvistä.

Viimeistä kahta Aboalla vietettyä viikkoa voi hyvin kuvata sanalla "odotus". Olemme nimittäin odottaneet kahta rakennusmateriaalia kuljettavaa rahtilentoa saapuviksi. Niiden oli tarkoitus laskeutua kotijäätikölle jo 10. päivänä tammikuuta. Näin ollen olemme olleet yli kaksi viikkoa valmiustilassa vastaanottamaan lentoja: lentokenttää on tarkastettu ja tuunattu lähes päivittäin ja useana aamuna Petri on herännyt aikaisin lähettämään vallitsevaa lentosäätä tunnin välein Neumayer -aseman meteorologille.

Pitkä odotus kuitenkin palkittiin ja viime sunnuntaina 25.1. ensimmäinen Basler –suksilentokone laskeutui kotijäätikölle noin klo 13 aikaan. Jokainen lento-operaatioon osallistuva retkikuntalainen tiesi paikkansa, Petri huolehti radioyhteyksistä ja välitti säätietoja lentäjille, Sari oli vastaanottamassa lentokonetta kentällä ja muu ryhmä, Lara, Pekka, Tapsa, Mikko ja Panu odottivat moottorikelkkojen ja telakuorma-autojen ohjaimissa kiitoradan tuntumassa valmiina aloittamaan lentäjien käskystä rahdin purkamisen. Kanadalais- miehistöinen suksilentokone laskeutui sulavasti auringonpaisteiselle kotijäätiköllemme - tosin ensin se kaarteli muutaman kerran kentän ympäri tarkastaen laskeutumisalustan. Rahdin purkaminen kävi nopeasti ja pian telakuorma-autojen kyytiin oli pakattu isot vanerilevyt joilla päällystetään varastohallimme ensi vuonna. Suksikone lähti niin nopeasti kuin se saapuikin, retkikuntalaisten ikuistaessa sen lähtöä kameroillaan.   Valitettavasti äkillinen jäätikön peittävä sumu esti tällä kertaa toisen rahtilennon, jota jäämme vielä odottamaan saapuvaksi. Myös kotiinlähtö samaisella suksilentokoneella lähestyy. Toivommekin, että kyytimme pääsee laskeutumaan ajallaan jäätikölle eikä kotimatkamme viivästy. Tällä kaudella huono ja vaihteleva sää on kiusannut koko Dromlanin lentotoiminta-aluetta, ja muutokset lentoaikatauluissa ovat olleet lähes päivittäisiä.

Lentokiireistä huolimatta aseman tutkimustyöt ja muut tehtävät ovat jatkuneet aikataulun mukaan. Viime viikon keskiviikkona ajoimme maastoautoilla kolmatta kertaa 50 kilometrin päähän Fossilryggen nimiselle nunatakille. Jäätikön pintalumi kantoi mukavasti autojamme ja matkanteko sujui joutuisasti. Paikanpäällä Sari ja Pekka purkivat joulukuun alussa sinne asennetun seismometrin, joka on mitannut harjanteella maankuoren liikkeitä. Samanaikaisesti tutkijat Matti ja Lauri jatkoivat vesi- ja jäänäytteiden ottoa Fossilryggenin laen jääjärvestä. Lara esitteli Fossilryggenin lehti- ja juurifossiileita Priitille, joka oli ensikertalainen harjanteella, ja taisipa Pekka lopuksi viedä innokkaat tutkimusmatkailijat katsomaan läheistä lumikuoppaa.  

Pääsimme käymään myös toistamiseen lähivuori Plogenin huipulla. Perjantaina, päivä Fossilryggenin retken jälkeen, Sari, Lara, Lauri ja Matti matkasivat moottorikelkoilla vastapäätä kotivuori Basenia majesteettisesti jäätiköstä kohoavalle Plogenille. Sari ja Lara ajoivat aivan Plogenin huipulle purkamaan sinne asennetun toisen seismometrin, kun taas Matti ja Lauri jäivät Plogenin juurella sijaitsevalle lammelle ottamaan vesi- ja jäänäytteitä. Kelkkamatka Plogenin huipulle sujui tuulisessa ja pilvisessä säässä ja viimeinen jyrkkä kivinen polku huipulle käveltiin. Huipulta avautuvat komeat näkymät ja seismometri saatiin purettua auringon pilkahdellessa pilvien välistä.

Vuosittain retkikunta mittaa lumen kertymää kotivuori Basenin rinteeseen jo vuonna 1993 pystytetyltä keppilinjalta. Mittausta varten Sari ja Petri asensivat RTK - GPS järjestelmän gravitaatiokontissa olevan radiolähettimen toimintakuntoon ja viime viikolla Sari mittasi tällä tarkkuus- GPS:llä keppilinjan lumenkorkeuden. Mittauksien tulokset analysoidaan Geodeettisella laitoksella. 

Muiden töiden ohella olemme urakalla siivonneet ja järjestäneet varastohalleja ja uusi jätteenpolttouuni on pauhannut polttaen aseman jätettä, tällä kertaa pahvia ja puuta.  Nyt varastotilamme ovat hyvässä järjestyksessä ja saamme talveksi suojaan ainakin yhden maastoauton ja kaikki moottorikelkat.

Tapsa on tehnyt vuosihuollot moottorikelkkoihin ja maastoautoihin niin, että ne voidaan huoletta jättää talviteloille odottamaan seuraavaa retkikuntaa. Myös aseman voimakoneet on huollettu ennen pitkää talvea ja toivomme niiden murahtavan moitteettomasti käyntiin ensi keväänä kun seuraava retkikunta tänne saapuu. Kokkimme Pekka on mitoittanut Kapkaupungista ostetut elintarvikkeet (voi, juusto ja kananmunat) ja pakastelihan ja -kalan niin hyvin, että mitään sellaista joka ei säilyisi ensi retkikuntaan asti, ei tule jäämään. Viimeisinä aamuina Pekka on jopa luvannut tarjota paistettuja kananmunia, jotka ovat harvinaista herkkua Etelämantereella.

Nyt tammikuun viimeisenä maanantaina, joka samalla aloittaa retkikunnan viimeisen kokonaisen viikon Aboalla, aloitimme tutkimushankkeiden alasajon ja tutkimus- ja mittauslaitteiden purkutyöt eri tutkimuskohteista. Osa laitteista jää talvisäilöön Abolle odottamaan ensi kauden mittauksia, kun taas osa pakattaan laatikoihin Suomeen kuljetusta varten. Lumi- ja jäänäytteitä lähtee retkikunnan mukana Suomeen analysoitavaksi hieman toista sataa kiloa. Kapkaupungissa odottaa pakastekontti jossa lumi- ja jäänäytteet sekä kylmän kestävät tutkimuslaitteet kuljetetaan kotiin. Muu kiireellisempi rahti palaa Suomeen lentorahtina.

Retkikunnan seuraavat päivät kuluvatkin paluurahdin eli tutkimuslaitteiden ja omien varusteiden pakkaamisella ja aseman valmistamisella talvikuntoon. Takaisin Suomeen lähdemme kahdella erillisellä Basler-lennolla joilla lennämme rahteinemme ensin venäläiselle Novolazarevskaya- asemalle eli Novolle. Mikäli sää sallii, Novolta lähdemme usean muun retkikunnan kanssa 5. helmikuuta venäläisellä Iljushin –kuljetuskoneella kohti Kapkaupunkia.  Kotiin FINNARP 2014 retkikunnan on tarkoitus saapua helmikuun 9. päivä.

Tutkimusryhmien terveiset

Meteorologiaryhmä: Priit, Rostislav, Panu ja Leena

Lumen manuaaliset mittaukset ovat jatkuneet säiden salliessa. Parin aurinkoisen päivän aikana on myös tehty lumen säteilymittauksia spektrometrillä. Automaattiset mittaukset ovat jatkuneet edelleen suunnitelmien mukaan. Kauden aikana on saatu kerättyä kattava mittausaineisto antarktisen lumen rakenteesta, lämpötilasta ja tiheydestä sekä niiden ajallisesta, että alueellisesta vaihtelusta. Kotiinlähtöä on alettu valmistella pakkaamalla spektrometri lähtövalmiiksi. Automaattiset mittaukset sekä lumikuoppamittaukset jatkuvat vielä tämän viikon loppupuolelle, jonka jälkeen mittalaitteet puretaan kentältä ja lumiluola täytetään. Lumitutkijat jatkava työskentelyä mitatun aineiston parissa Suomessa, ja tarkoituksena on julkaista aineistoon perustuen tieteellisiä artikkeleita.

Myös meteorologiset mittaukset ovat jatkuneet suunnitelmien mukaan. Tuulisesta säästä johtuen sodarin lautasantenneja on jouduttu puhdistamaan lumesta useaan otteeseen. Mittausasemien lähettämää dataa monitoroidaan ja analysoidaan päivittäin. Sää salli vihdoin miehittämättömän quadrohelikopterin lennätyksen. Sunnuntaina 25.1. kopteria lennätettiin lumipeitteisen jäätikön ja sinisen jään yllä, jopa 100 metrin korkeudessa. Kyseinen kopteri on varustettu ylös- ja alaspäin suunnatuilla säteilyantureilla ja spektrometreillä.

Aerosoliryhmä: Mikko ja Tuija

Aerosoliryhmän tutkimus on jatkunut varsin tuottoisana ja mielenkiintoisia havaintoja on tehty lähes päivittäin. Herkimmätkin mittalaitteet on saatu pidettyä toimintakuntoisina läpi koko kauden ja ne ovat tuottaneet päivin öin uutta tietoa Etelämantereen ilmakehän koostumuksesta ja hiukkasmuodostuksesta. Nyt tutkimusretken pian päättyessä tutkijat voivatkin varsin tyytyväisinä todeta matkan tavoitteet saavutetuiksi. Mittaustensa lisäksi tutkijat ovat työstäneet artikkeleita tuloksistaan. Kauden aikana Tuija on lisäksi saattanut väitöskirjansa varsin hyvälle mallille. Viime viikkoina tutkijat ovat virkistäytyneet muiden mukana purkamalla pitkään odotetun rahtilennon lastia, polskimalla jäätiköllä avannossa ja tarkkailemalla etelänkihuperheen elämää Basenin jyrkänteeltä löytyneessä pesässä. Basenin lumimyrskykiitäjäyhdyskunta on varmasti kovilla toimiessaan kihuperheen ravintona, ainakin kihun pesäkallion ympäristössä lojuvien lumimyrskykiitäjien jäänteiden määrästä päätellen. Nyt ryhmä alkaa pikkuhiljaa pakata mittausasemaansa laatikoihin ja valmistella kotiinlähtöä, mikä kahden Etelämantereella vietetyn kuukauden jälkeen onkin varsin tervetullut ajatus.

Järvien fysiikka ja biologia –ryhmä: Matti ja Lauri

Järvien tutkimukset ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Kesän huippu on jo saavutettu, ja jääpeite alkaa hiljalleen vahvistua. Suvivedessä on vielä 1–2 m jäätä ja löysää sohjoa, mutta pienemmissä lammissa vesipatja on ohentunut. Viikolla 19.-24.1. tehtiin kolmannet mittaus- ja näytematkat Fossilryggenin ja Plogenin nunatakeille. Kuluva kesä on ollut alueella kylmin vuoden 2000 jälkeen ja se on näkynyt selvästi järvien hitaassa kasvamisessa. Kauden aineisto edustaakin ilmastollisia kylmiä äärivuosia, harvemmin kuin kerran 10 vuodessa esiintyviä. Umpeen järvet jäätyvät toukokuuhun mennessä ja muodostuvat taas uudestaan joulukuun alussa. Tällä viikolla teemme vielä joitain täydentäviä tutkimuksia ja pakkaamme Suomeen lähetettävät näytteen pakastuslaatikoihin.

 

Aboalla kaikki hyvin.

26.1.2015; Retkikunnan puolesta,

Petri Heinonen, FINNARP 2014 retkikunnan johtaja