Matka rannikolle

27.12.2012 Hanna Leisti

Retkikunnan ensimmäinen vaihe saatiin suunnitelmien mukaisesti päätökseen. Aseman polttoainehuolto oli hoidettu ja jätteet pakattu poiskuljetusta varten. Vaihtelevat tuulet haittasivat matkavalmisteluja, mutta 12.12. retkikunta aloitti matkan ruotsalaisten kanssa Saksan Neumayer III asemalle. Matkaan lähdettiin neljällä Swedarpin tela-ajoneuvolla ja ilma oli erittäin kesäinen, tyyni ja aurinkoinen. Matka eteni kahdeksan kilometrin tuntinopeudella, mutta vaikeudet alkoivat melko pian lähdön jälkeen. Yhden telakuorma-auton vaihdelaatikko hajosi ja ajoneuvo raskaine rekineen piti lopulta jättää niille sijoilleen odottamaan siirtoa asemalle myöhemmin kauden aikana.

Ensimmäisenä päivänä matkaa taittui vaivalloiset 40 kilometriä ja leiri yötä varten perustettiin Fossilryggen-harjanteen kupeeseen. Osa nukkui TL4 ja TL6 ajoneuvojen sisällä, reessä mukana kulkevassa pienessä asuinmoduulissa, joka toimitti myös keittiön virkaa, ja osa teltoissa. Seuraavana aamuna matkaa jatkettiin reitin rankimmalla osuudella. Fossilryggenillä lyhyellä matkalla reitti nousee kohtuullisen paljon kahdessa kohtaa ja raskaat reet hinattiin kahdella ajoneuvolla. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja matkaa päästiin jatkamaan suunnitellusti. Toinen yö vietettiin jo lähes kilometrin korkeudessa.

Kolmantena ajopäivänä huomattiin, että kahden ajoneuvon takavaunujen vetopyörästöt alkoivat kuumentua liikaa. Pehmeässä lumessa rekien jalakset upposivat syvälle ja matkan teko oli erittäin raskasta. Jotta kalusto kestäisi pitkän matkan Neumayerille ja vielä sieltä takaisin, päätettiin siirtyä ajamaan öisin, jolloin lumi kantaisi paremmin ja ilma olisi kylmempi. Uudeksi päivärytmiksi muodostui herätys illalla klo 23 ja matkaan telttojen pakkauksen ja aamiaisen jälkeen viimeistään puoliltaöin. Kahden tunnin välein pidettiin lyhyt huoltotauko ja neljän tunnin välein pidempi, jonka aikana pystyi syömään lämmintä ruokaa. Matkaa taitettiin aina iltapäivään kahteen tai neljään saakka sen mukaan, millaisia huoltotoimia ajoneuvot vaativat iltaisin. Vetopyörästöjen lämpötilaa tarkkailtiin välillä jopa tunnin välein ja matkanopeus tuli sovittaa sen mukaan. Hitaimmillaan telakuorma-autokaravaani eteni neljä ja nopeimmillaan kahdeksan kilometriä tunnissa.

Seitsemän raskaan matkapäivän jälkeen retkikunta eteni jo jäähyllyllä, joka on meren päällä ja noin 200 metriä paksuudeltaan. Neumayer III asema tuli mustana pisteenä näkyviin horisontissa ja mielialat olivat korkealla. Asemalla oli välitön ja ystävällinen vastaanotto. Majoitustilat olivat valmiina pedattuine sänkyineen, sauna lämpeni, pyykinpesumahdollisuus järjestyi heti ja hyvää ruokaa oli tarjolla. Oli mukava päästä lepäämään viikon raskaan ajon jälkeen.

Retkikunnan rahti, yhteensä kuusi konttia, saapui ajallaan 19.12. Etelä-Afrikkalaisella S/A Agulhas II tutkimusaluksella. Alus on aivan uusi ja rakennettu Suomessa Raumalla. Laivalla oli kaksi suomalaista tutkijaa Aalto yliopistosta mittaamassa sen ominaisuuksia ja kaksi telakan edustajaa. Retkikunta pääsi viimeisiä rahteja hakiessaan vierailemaan tällä hienolla aluksella. Pitkä purkupäivä jatkui yli puolen yön, mutta silloin kaikki rahti oli tuotu Neumayer III aseman lajittelualueelle. Seuraavana päivänä tarkastettiin rahti, joka huolimatta joistain irronneista hihnoista ei vaikuttanut vahingoittuneen. Jätteiden polttolaitoksen uuni oli siirtynyt kiinnikkeistään hieman mutta vaikutti päällisin puoli ehjältä. FINNARP:in uudet Arctic Truck -ajoneuvot ajettiin ulos kontista ja saatiin välittömästi käyttöön. Rahdista vapautuneisiin tyhjiin kontteihin pakattiin kuuden edellisen retkikunnan jätteet. Niiden matka jatkuisi S/A Agulhas II:n mukana helmikuussa Kapkaupunkiin käsiteltäväksi.

Jouluaaton ohjelmaan kuului vierailu 31. vuosipäivää viettävällä saksalaisella tutkimusaluksella, Polarsternillä. Vastaanotto oli ystävällinen ja vieraanvarainen. Ennen aluksen irrottamista jäähyllyllä sijaitsevasta lastauspaikasta ehdimme nauttia maittavan lounaan laivassa. Laiva jatkoi tutkimusmatkaansa juhlallisesti ”Mein Vater war ein Seemann” -marssi soiden. Jouluaaton vietto jatkui rauhallisissa merkeissä. Illalla kokoonnuimme tutkimusaseman yhteistilaan, jossa tarjolla oli perinteistä saksalaista glühweinia ja joulukuusen alta löytyi jokaiselle jouluinen herkkulautanen. Kaiken kaikkiaan joulun vietto saksalaisasemalla oli uusi, mielenkiintoinen kokemus ja mukavaa vaihtelua perinteiseen Aboan jouluun.

Joulun pyhistä huolimatta paluumatka valmistelut ovat kovassa vauhdissa. Ruotsin retkikunta, Pekka ja Petri suuntaavat ajoneuvonsa kohti Aboaa 27.12., Mika, Esa, Janne ja Hanna jättävät Neumayer III:n 29.12.

 

S/A Agulhas II
Kuva: FINNARP 2012/Hanna Leisti