Retkikuntaraportti 28.12.2014

Ahkerointia kenttätöissä ja joulun viettoa

Edellisen kotikirjeen jälkeen on Aboalla vietetty joulua, Tapsan syntymäpäivää ja nyt katseemme on kohti uutta vuotta. Tutkimuskausi lähenee puoliväliä ja aseman työt sekä kenttämittaukset rullaavat eteenpäin hyvällä vauhdilla.
Tapsalla on pitänyt kiirettä erilaisissa aseman huoltotöissä sekä kulkuneuvojemme, kuten moottorikelkkojen, maastoautojen ja rekien huolloissa. Kalustomme vanhenee pikkuhiljaa ja vaatiikin Tapsan hellää huolenpitoa aika ajoin. Lisäksi Tapsan vahva tekninen osaaminen tuntuu olevan elintärkeä päivittäinen apu niin aseman pyörittämisessä kuin tutkijoiden mittalaitteiden asennustöissä.

Lääkäriämme Laraa on työllistänyt Aboan käyttöveden pumppaaminen jäätiköllä sijaitsevasta ns. sinisen jään järvestä. Päivittäisten vedenhakureissujen myötä Larasta on kehittynyt taitava nasun eli telakuorma-autokuljettaja ja tutkijat tuntuvat kisailevan siitä, kuka pääsee Laran kyydissä vedenhakumatkalle.  Onneksemme Lara ei ole joutunut harjoittamaan lääkärin ammattiaan, vaan olemme pysyneet terveinä ja välttyneet tapaturmilta.

Ennen joulua teimme kaksi pidempää kenttämatkaa. Ensimmäisen matkan kohde oli naapurivuori nimeltään Plogen, jonka huipulle kävimme asentamassa seismometrin mittaamaan maankuoren liikkeitä tutkimuskauden ajaksi. Samainen seismometri käytiin aikaisemmin asentamassa myös Fossilryggenille, josta kerroin edellisessä kotikirjeessä. Matka Plogenille, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Aboalta lounaaseen, ei onnistunut kommelluksitta vaan jouduimme haasteellisista lumiolosuhteista johtuen reissaamaan vuorelle kahdesti. Ensimmäisellä kerralla mukana oli Petri ja Sari kelkoilla sekä Tapsa ja tutkijat Mikko, Lauri ja Matti maastoauto Katlalla. Eteneminen maastoautolla oli tuskallisen hidasta upottavasta puuterilumesta johtuen ja matkamme tyssäsikin Plogen juurella sijaitsevalle järvelle. Päivä ei kuitenkaan mennyt hukkaan, koska Matti ja Lauri pääsivät määränpäähänsä eli Plogen juuren järvelle jonka sulamista ja eliöstöä he tutkivat.

Matti ottamassa jäänäytteitä Plogenin juurella sijaitsevasta järvestä.

Seuraavana päivänä Petri, Sari ja Tapsa tekivät kelkoilla nopean täsmäiskun seismometrin asentamiseksi Plogenin huipulle. Moottorikelkka on oiva kulkuneuvo jäätiköllä, koska se kiitää eteenpäin myös upottavassa lumihangessa jolloin maastoauto jää hitaudellaan auttamattomasti toiseksi. Plogenin huipulle saapuessamme sää oli mitä mainioin ja sinisen taivaan alla asensimme seismometrin samalla kun kaukaisimmat vuorijonot siinsivät horisontissa. Kahvitauolla vitivalkoiset petrellit viihdyttivät meitä kaartelemalla ympärillämme ja tuntui siltä, että tämä on parhainta mitä Etelämanner voi meille tarjota. 

Petri ja Tapsa asentamassa seismometriä Plogenin huipulla.

Säiden jatkuessa mitä upeimpina, päätimme heti Plogenilta palattuamme alkaa järjestämään tutkimusretkeä 150 kilometrin päähän rannikolle Rampen/ Ramppi nimiselle alueelle. Rampin alue on vanha "satama" jossa aikaisempien FINNARP retkikuntien laivarahtia on purettu, viimeksi vuonna 2006.  Hyllyjää on sittemmin murtunut voimakkaasti Rampin alueella ja FINNARP retkikunnan vieraillessa viimeksi alueella vuonna 2010 koko merijää oli suurta, jopa kaksi metriä korkeaa aaltokuvion ja ahtojäiden muokkaamaa murrosta.

Jouluviikolla Priit, Tapsa ja Sari lähtivät kelkkailemaan kohti Ramppia, tarkoituksenaan asentaa paikalle sääasema ja jääpoiju, jotka jätetään mittaamaan alueelle talven yli. Rampilla asuimme teltoissa ja rannikon merisää tarjosikin heti alusta lähtien melkoisia haasteita asennustöille.  Oli sumua, myrskytuulta ja lumi tuiskusi vaakatasossa. Pieni retkikuntamme ja telttamme joutuivat melkoiseen testiin myrskyn meitä riepotellessa. Parin päivän kärsivällisen odottelun jälkeen sää kuitenkin kääntyi parempaan ja saimme asennettua sääaseman ja jääpoijun paikoilleen.

Viimeisenä päivänä Ramppi tarjosi parastaan auringon syleillessä retkeläisiä ja kuivattaen märät teltat ja vaatteet.  Auringon paisteessa viimeistelimme asennustyöt ja tiedustelimme aluetta.  Näyttää vakaasti siltä, että jääolosuhteet jatkuvat alueella haasteellisina.

Priit kairaamassa jääpoijun reikää Rampilla.

Retkikuntalaisten iloksi Rampilla tavattiin myös Weddellin hyljepariskunta, joka uteliaana yritti tutustua jääpoijuun niin että retkikuntalaisten tuli kiire väistää näitä upeita meren nisäkkäitä. Aboalle takaisin matkasimme raskain kuormin, sillä yksi moottorikelkkamme oli myrskyn tuiverruksessa kostunut ja kieltäytyi käynnistymästä. Se pakattiin mukaan rekeen jossa olimme kuljettaneet sääaseman Rampille. Olimme kuitenkin erittäin iloisia onnistuneesta kenttämatkasta ja siitä, että palasimme takaisin Aboalle juuri sopivasti joulun viettoon.

Rampilla tapahtuu. Utelias Weddellin hylje seuraa Priittiä ja Tapsaa jääpoijun asennustöissä.

Joulua Aboalla vietettiin rauhallisissa merkeissä. Pekka loihti koti-Suomen ja Etelä-Afrikan tuliaisista maittavan perinteisen jouluaterian, jonka ääreen keräännyimme jouluaattona. Joulupöydästä löytyi niin kinkkua kuin eri laatikoita, unohtamatta rosollia ja joulukaloja. Retkikunnan satelliittipuhelin oli ahkerassa käytössä koko aattoillan retkikuntalaisten soitellessa joulutervehdyksiä kotiväelle. Iltasella Priit laulatti meitä kitaran säestyksellä ja laulukirja laulettiin kannesta kanteen.

Retkikunnan johtaja Petri sytyttää joulupöydän kynttilöitä jouluaattona.

Joulupyhien jälkeen lauantaina vietimme Tapsan syntymäpäivää. Illan kunniaksi Pekka valmisti meille juhla-aterian, härän sisäfileettä punaviinikastikkeessa, ruokakonttimme "Siwan" antimista. Illan aikana Tapsan kunniaksi pidettiin useita puheita ja hänen työpanostaan FINNARP retkikunnissa kiiteltiin. Ikimuistoinen ilta varmasti itse kullekin. Nyt Aboan arki jatkuu työntouhussa ja odotamme innolla uuden vuoden grillijuhlaa. Erilaisten meren antimien lisäksi Pekka on lupaillut sipsejä joista useampi retkikuntalainen on enemmän kuin innoissaan. 

Neljän viikon työrupeama Aboalla tuli täyteen joulun tienoilla ja uuden vuoden aikoihin on retkikunta puolessa välin. Olemme tehneet töitä kuusi päivää viikossa, osa retkikuntalaisista jopa vapaapäivittä, ja pientä väsymystä on havaittavissa. Joulunpyhien ja uuden vuoden vapaapäivinä onkin hyvä ladata "akkuja" tammikuun loppukiriä varten. 

Tutkimusryhmien terveisiä

Meteorologiaryhmä: Priit, Rostislav, Panu ja Leena

Lumimittaukset ovat jatkuneet suunnitelmien mukaan ja sujuneet hyvin. Automaattiset mittaukset ovat edelleen käynnissä ja manuaalisia kenttämittauksia tehdään päivittäin. Lumen alueellista vaihtelua mitattiin viime viikolla 100 metriä pitkällä linjalla, josta mitattiin 10 metrin välein lumen lämpötila ja tiheys ylimpien 40 cm syvyydellä. Sää on ollut vaihtelevaa ja pilvisyys on muuttunut paljon jopa vuorokauden sisällä. Täysin aurinkoinen tai pilvinen sää on sopiva spektrometrillä tehtäviin lumen albedo- ja heijastusmittauksiin, jolloin kenttämittauksia tehdään jopa kolme kertaa päivässä. Tarkoituksena on seurata vuorokauden sisäistä vaihtelua lumipeitteessä ja albedossa. Auringon sulattava vaikutus alkaa näkyä ja sulaneet sastrugit peittävät entistä enemmän lumen pintaa. Tasaisia mittauspaikkoja on siksi haastavaa löytää. Iltapäivällä lämpötilan ollessa lähellä nollaa lumikiteet sulavat herkästi kidekuvauksen aikana. Aurinko myös sulattaa lunta pystytettyjen mastojen tukirakenteiden ympäriltä, joita täytyy säännöllisesti käydä vahvistamassa lumella uudelleen.

AWS5 asemalla on toiminnassa säämaston lisäksi Rostislavin sodar-järjestelmä, joka koostuu yhdestä kolmen lautasantennin ryhmästä ja sen lisäksi vielä kolmesta erikseen olevista lautasantennista. Kaikista mittauspisteistä, myös säteilymittareista, saadaan nyt havaintoja langattoman verkon kautta suoraan Aboalle. Niinpä muun muassa eri mittausjärjestelmien sähkökapasiteetti on seurattavissa reaaliajassa. Kahden Suomesta mukaan otettuun automaattisen sääaseman toiminta on tarkistettu, niihin laitettiin aurinkopaneelit ja harusjärjestelmät, tarkoituksena ympärivuotuinen säähavaintotoiminta Etelämantereella. Ensimmäinen sääasema asennettiin lähelle rannikkoa, Rampille. Toinen sääasema asennettiin kotinunatak Basenin huipulle.

Aerosoliryhmä: Mikko ja Tuija

Aerosolimittaukset jatkuvat kontissa tasaiseen tahtiinsa ilman suuria ongelmia. Hiukkaslaskurit ovat aika ajoin saaneet laskettavaa generaattorin pölläytellessä hiukkasia etelätuulen mukana kohti mittauspistettä. Tuuli- ja sumuolosuhteet ovatkin olleet melkoisen haastavat aerosolimittauksia ajatellen, mittaajat odottelevat pysyvämpää koillistuulta hiukkasmuodostuseventtien toivossa. Alijäähtynyt sumupilvi on myös jäädyttänyt näytteenottoputkia viime päivien aikana ja tuuli on pyörinyt lähes paikallaan. Mittausten ollessa kuitenkin moitteettomasti käynnissä, on aerosoliryhmä keskittänyt voimansa Basenin päällä sijaitsevien levälampien tutkimiseen Järvien fysiikka ja biologia-ryhmän Matin ja Laurin kanssa. Ensimmäiset hiukkasmittaukset on jo tehty sekä ns. Kihulammella sekä pienemmillä mutta rehevillä Levälammilla, jotka molemmat sijaitsevat Basenin koilliskulmassa. Toistaiseksi ilmakehän hiukkasmuodostusta ei ole kovasta yrityksestä huolimatta juurikaan havaittu, pitoisuudet ovat tasaisesti noin 200-300 kpl/cm3 indikoiden hyvin puhdasta ilmaa. Joitakin merellisestä ympäristöstä kertovia havaintoja on kuitenkin tehty, esim. merisuolasta peräisin olevaa klooria sekä muita halogeeneja on ilmamassoista mitattu massaspektrometreillä. Myös merien biologiseen toimintaan liittyviä rikkiyhdisteitä on havaittu runsain määrin. Tutkimuksia jatketaan kesän edetessä lammikoilla sekä pienen "leväreaktorin" rakennuksella. Leväreaktorilla on tarkoitus kopioida lampien olosuhteita lähempänä mittausasemaa.

Järvien fysiikka ja biologia – tutkimusryhmä: Matti ja Lauri

Järvet ovat joulun aikana kasvaneet voimakkaan auringonsäteilyn ansiosta. Jäätiköllä on järvien pinnalla vielä 20-30 cm vahva jääkuori, ja sen alla 1-2 m vettä ja löysää sohjoa. Basenin laella ja juurella olevilla lammilla on jo avoimia reunoja. Järvien vesitalouden ja lämpötalouden kehitystä on seurattu maastomittauksin, ja suuressa (5 km2) Suvivesi-jäätikköjärvessä tutkitaan myös virtauksien fysiikkaa Basenilta tulevan sulaveden kulkeutuessa siihen. Biologinen tuotanto on jatkunut, ja uusia alueen lajejakin on löytynyt. Muutamissa lammissa on kasvu ollut voimakasta ja silmille havaittavia kasvustoja on löytynyt. Kasvien ja jäkälien lisäksi vesistä on löytynyt alkueläimiä ja oma ekosysteeminsä. Mielenkiinnolla odotamme miten elämä vielä kehittyy tammikuun puolivälissä, kun kesän huippukohta saavutetaan.

Aboalla kaikki hyvin.
28.12.2014; Retkikunnan puolesta
Petri Heinonen, FINNARP 2014 retkikunnan johtaja