Kotimatka suunnitteilla


12.2.2009

Aboan 20-vuotisjuhlat sujuivat hillitysti kauniin sään vallitessa. Kohottaessamme tyynessä aurinkoisesa säässä syntymäpäivämaljat aseman terassilla saapui yllätysvieraina paikalle neljä etelänkeijua tervehtien nopein siiveniskuin ja taidokkain lentoliikkein meitä. Tämän jälkeen juhlat jatkuivat illallisella. Seuraavana aamuna ei asiaa enempää ihmetelty, vaan töitä päätettiin jatkaa tavalliseen tapaan seuraavatkin 20 vuotta. Mika ja Petri keskittyivät ympärivuotisten GPS-mittausten datan taltenottoon, seismometrin muistikorttien vaihtoon ja uusien parametrien asettamiseen. Seismometrin omasta GPS-laitteesta oli antenni rikki, mutta se korvattiin uudella. Kauniin mutta kylmän sään suosiessa Mika ja Pena mittasivat Basenin rinteen ns. lumilinjan ja asettivat kadonneiden mittakeppien tilalle uusia.

Vesa otti vastuun ruuanlaitosta tinkimättä jo totutusta tasosta. Huipentumana voitaneen pitää HELOn hetivalmis-kiukaan sisällä kypsennettyä eräänlaista rosvonpaistia. Vesa on myös viimeistellyt sähkötöitä ja seurannut uusien asennusten toimivuutta. Myös kaarihallin peitteen suuremmat ja pienemmät repeämät on saatu korjattua ja rakennettua uusi talvisuojaus oveen estämään joka paikkaan tunkeutuvan hienojakoisen lumen pääsyä sisälle halliin talven myrskyjen aikana. Lauantaina koko ryhmä lähti iltapäiväksi hollantilaisen Utrechtin yliopiston vastuulle kuuluvalle EPICA-tutkimuksiin liittyvälle automaattiselle sääasemalle AWS:lle tekemään huoltoa ja vaihtamaan muistiyksikön. Samalla kertaa purettiin asemalta sonic anemometer, joka tuodaan takaisin sivistyksen pariin. Sääaseman varsinaiset virta- ja tallennusyksiköt löytyivät lähes kahden metrin syvyydestä tuulen kovaksi pieksämän lumen sisältä. Työn edetessä AWS:llä tuuli nousi kymmeneen m/s tuntumaan ja alkoi pöllyttämään lunta juuri, kun tarkin työ ilman hansikkaita oli tehtävä. Ratkaisu tähänkin ongelmaan oli lopulta yksinkertainen. Ajoimme tuulen yläpuolelle moottorikelkan ja näin työskentelyalue jäi suojaan.

Helmikuun toisella viikolla sää on kylmentynyt ja öisin on lämpötilat laskeneet 20 pakkasasteen tuntumaan. Aurinko laskee jo muutamaksi tunniksi muutamien valonsäteiden valaistessa horisontin alapuolelta. Retkikunta on iltaisin saanut nauttia hienoista ja erityislaatuisista taivaanilmiöistä, hienosti valoa heijastavista yläpilvistä, pystyauringosta ja haloista. Myös täysikuu näyttää Etelämantereen puhtaassa vähiukkasisessa ilmassa hieman erilaiselta kuin kotona. Kiikareilla näkyy hienosti kuun kraaterit, "meret" ja pinnan muodot. Pakkaslumi narskuu kenkien alla ja navakka etelätuuli nipistelee naamassa keskiöisillä taivastelukävelyillä.

Kauden työt on mitoitettu oikein ja aika on riittänyt hyvin myös aseman testaamiseen ja käyttöohjekirjan laatimiseen. Retkikunta on testannut aseman ns. poimuajoa, mikä tarkoittaa että aseman voimakoneita käytetään vain 12-14 tuntia vuorokaudessa päiväsaikaan, ja yöaikaan, kun kulutus on pieni, asema toimii akuston varassa. Testaukset ovat menneet hyvin ja vaikka kausi on kääntynyt kylmän puolelle on saatu hyviä alustavia tuloksia polttoainesäästöistä ja järjestelmien toimivuudesta. Aboa-tutkimusaseman huolto on onnistunut erinomaisesti ja ympärivuotiset mittaukset turvattu. Aboa on valmis ottamaan vastaan tulevien kahden Etelämantereen kesän tutkimusretkikunnat. Paluuta on jo käytännössä alettu tekemään. Rahtien määrät on jo laskettu melkein valmiiksi ja huolitsijan ja Suomen pään logistiikka-assistentin kanssa pohdittu kustannustehokkaimpia vaihtoehtoja. Lähtöviikko lähestyy ja sitä myöten retkikuntalaiset seuraavat yhä tarkemmin sääennusteita, jotka ratkaisevat pääseekö retkikunta kotimatkalle suunnitelmien mukaan,vai onko edessä odottelujakso maaliskuun alulle ja pyrkimys vasta Kuningatar Maudin maan kesän viimeiselle lennolle Etelämantereelta.