Tutkimusretkikunta aloitti työnsä


14.12.2009/Petri Heinonen

Retkikuntamme lensi Suomesta Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan 27.11.
Kapkaupungissa teimme vielä viime hetken hankintoja ja pakkailimme rahteja. Muutaman päivän tiukan hyörinnän jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme Etelämantereelle suurella Iljushin-kuljetuskoneella, jolla laskeuduimme Venäjän Novolazarevskaja-aseman lentokentälle 1.12. aamuyöstä.

Purevassa viimassa siirsimme oman rahtimme jatkolentoa odottavalle Basler-suksikoneelle, jolla jatkoimme lähes välittömästi matkaamme kohti Suomen Etelämannertutkimusasema Aboaa.

Kolmen tunnin lennon jälkeen laskeuduimme huoltoretkikunnan valmistamalle "skiwaylle" ,jossa Mika, Pena ja Janne odottelivat kotiinlähtöä. Lentäjät tankkasivat koneen, johon pojat nousivat lyhyen tilanneselostuksen jälkeen ja retkikunta jäi vilkuttamaan Baslerin kadotessa horisonttiin.

Aboalle saavuttiin n. klo 10 paikallista, eli UTC-aikaa, jonka mukaan täällä Kuningatar Maudin Maalla eletään. Tällä kertaa meitä odotti lämmin asema, valmis porokeitto ja kahvi, joten jo aamupäivän aikana päästiin tutustumaan asemaan ja lähiympäristöön. Alkajaisiksi esiteltiin mm. paloturvallisuuteen liittyvät asiat, hälyttimet, sammuttimet ja jokaiselle varatun hätäpoistumis-maskin käyttö. Päivän aikana pääsimme majoittumaan ja iltaa kohti alkoikin sää huonontua. Tämä ei meitä kuitenkaan paljon häirinnyt, sillä illan saunomisen jälkeen olimme valmiita unten maille.

Aamulla jatkettiin Aboalla elämisen opettelua ja käytiin läpi mm. turvallisuuteen, viestintään ja päivärutiineihin liittyviä asioita. Tietenkin tutustuttiin myös aseman vesijärjestelmään, joka vielä kauden tässä vaiheessa on täysin sulatettavan lumen varassa, eli kaikki aseman asukkaat osallistuvat lumen lapioimiseen sulatusaltaaseen. Lounaalta jäätiinkin sisätöihin, sillä alueella alkoi olla lähes täysi lumimyrsky. Tuulen nopeus hipoi jo 27 metriä sekunnissa, joten ulkona työskentely alkoi olla liian hankalaa.

Toisena varsinaisena asemapäivänä myrsky jatkui edelleen ja retkikunta keskittyi edelleen sisätöihin. Aamupäivällä pidettiin asemalla paloharjoitus, jossa jokainen joutui silmät sidottuna etsimään poistumistiet omasta huoneestaan. Varsinaisen aseman ulkopuolisissa asuinkonteissa majailevat joutuivat puolestaan sokkona konttaamaan sauna- ja pesutiloista lähimmälle ulko-ovelle.

Loppuviikosta keli alkoi vähitellen parantua ja päästiin aloittamaan tutkimusten valmistelut. Päätimme työskennellä myös sunnuntaina, joskin tietenkin illalla juhlimme Suomen itsenäisyyttä asiaankuuluvin ja asemalle perinteisin menoin. Tällä kertaa erikoisuutena oli hieno konsertti, jossa lääkäri Päivi ja tutkija Ella-Maria esittivät Esa-Matin säestäessä pienellä sähköpianolla mm. Finlandia-hymnin ja muita aiheeseen liittyviä sävelteoksia.

Toinen asemaviikko aloitettiinkin sitten maanantain vapaapäivällä. Loppuviikko on ollut sitäkin työteliäämpi, sillä nyt, oltuamme 10 päivää asemalla on kaikki tutkimuslaitteet rakennettu ja asennettu paikoilleen ja mittaukset ovat täydessä vauhdissa niin aseman laboratorioissa, kuin myös kotivuortamme ympäröivällä jäätiköllä.

Torstaina 10.12. tutkija Onni, konemestari Matti, allekirjoittanut ja naapurimme Mikael sekä Karin Ruotsin Wasa-asemalta teimme kelkkaretken Fossilryggenille, minne asensimme seismometrin rekisteröimään maankuoren liikkeitä kuluvan tutkimuskauden ajaksi. Fossilryggen sijaitsee noin 45 km etelään Aboalta.

Kaiken kaikkiaan kausi on lähtenyt hienosti käyntiin ja kuluneen kahden viikon aikana olemme ehtineet nähdä niin lumimyrskyä, kuin aurinkoisia alkukesän päiviäkin. Joitakin kertoja ovat myös kotivuoren jyrkänteillä pesivät lumipetrellit lennelleet tervehtimään Aboan uusia asukkaita.