Retkikunta saapui Aboalle

14.12.2010/Mika Kalakoski

Suomen Etelämanner-tutkimusretkikunta FINNARP 2010 lähti Suomesta marraskuun 25. päivä reittilennolla Kapkaupunkiin päämääränään Suomen tutkimusasema Aboa. Matka sujui suunnitelmien mukaan ja seuraavana päivänä Kapkaupunkiin saapui myös kaksi Ruotsin Avaruustutkimuslaitoksen MARA-projektin tutkijaa. Kapkaupungissa tehtiin retkikunnan viimeisiä valmisteluja ennen lentoa Etelämantereelle. Viikonloppuna oli aikaa tehdä kiertoajelu kaupungissa ja Hyväntoivonniemellä.

Lento Etelämantereelle onnistui aikataulussa ja perille Novo Airbase -lentokentälle saavuttiin marraskuun viimeisenä päivänä. Sää oli pilvinen ja hyytävä viima puhalsi, kun eri maiden retkikunnat purkivat rahtia suuresta Ijushin IL76 -rahtikoneesta. Rahdin purkamisen jälkeen alkoivat jatkolennot eri tutkimusasemille suksilla varustetulla Basler BT 67 -lentokoneella. Suomen retkikunta majoittui odottamaan vuoroaan lämmitettyihin telttoihin ja asuinkonttiin.

Suomalaisten lento Aboalle onnistui joulukuun ensimmäisenä päivänä. Tutkimusasemaa avaamaan lähti suomalaisretkikunta mukanaan tärkeimmät viesti- ja lääkintämateriaalit. Mara-tutkijat ja suurin osa rahtia jäivät odottaman seuraavaa lentoa. Kolme ja puoli tuntia myöhemmin ja 1000 kilometriä lännenpänä Kuningatar Maudin maata retkikunta pääsi hyvin laskeutumaan Basen-nunatakin läheisyyteen. Parin kilometrin loppumatkan ylös vuoren rinteellä sijaitsevalle tutkimusasemalle retkikunta taittoi kävellen. Iloiseksi yllätykseksi voitiin todeta, että aseman pihassa lunta oli tavanomista vähemmän. Autio asema oli talven jälkeen melko kohtuullisessa kunnossa ja lämpeni nopeasti. Kaksi päivää myöhemmin lumensulatusjärjestelmä oli tuottanut vettä niin paljon, että päästiin saunaan ja suihkuun. Aseman toiminta oli saatu käyntiin ja tutkimusprojektit pääsivät keskittymään omaan työhönsä.

Toinen lento Aboalle siirtyi eteenpäin, koska pian aseman käynnistämisen jälkeen alkoi myrsky. Suomen oman tutkimusaseman itenäisyyspäivä kului pääosin työskennellessä, kun sää tilapäisesti parani. Vasta illallisella saattoi aistia juhlatunnelman herkullisen aterian parissa. Toinen voimakkaampi myrsky seurasi jo aamulla ja kesti kaksi päivää. Välittömästi sään parannuttua jäätikölle merkattiin tulevaa lentoa varten laskeutumispaikka ”skiway”. Huonommissakin olosuhteissa kone pystyisi laskeutumaan merkitylle alueelle. MARA-tutkijat ja lähes 2000 kg rahtia, muonaa ja tutkimuslaitteita saapuivat jo samana iltana asemalle. Vain lumihaarukkalaatikko puuttui, mutta onneksi illan mittaan saapui Novo Airbasesta viesti, että laatikko on tallessa. Retkikunta oli jälleen koossa ja lauantaina 11.12. pidettiin tutkimuskauden viralliset avajaiset.

Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen jäätikkötutkimus kohdistuu jäätikön aktiiviseen 10 m paksuun pintakerrokseen. Tätä tutkimusta tekevät Aboalla Onni Järvinen ja Matti Leppäranta. Tämä pintakerros on lunta muualla kuin sinisen jään laikuilla, joilta tuuli korjaa satavan lumen aina pois. Lumitutkimuksissa saatiin heti menestystä, kun vuosi sitten jäätikön pintakerrokseen asennetut lämpömittarisarjat olivat kunnossa ja taltioineet koko vuoden aineiston. Lumitutkimusten kesäajan asennukset on myös tehty ja ensimmäiset lumikuopat on kaivettu. Sinisen jään alueelle muodostuu noin 1 m syvyisiä kesäjärviä, joista saadaan myös aseman talousvesi. Järvet ovat juuri puhkeamassa, ja ensimmäinen jäänäyte saatiin kairatuksi järven vielä ollessa umpijäässä, järven läpi ja pohjasta vielä pysyvään jäätikköön. Tähän näytteeseen on taltioitunut vuoden mittainen järven kehityshistoria.

Antarktiksen kesäkauden 2010/2011 meteorologian työryhmän tutkimusaiheet voi jakaa kolmeen osa-alueeseen: ilmakehän rajakerroksen fysikaaliset prosessit, säteilysuureiden mittaukset jäätikön yllä ja Antarktiksen lumen koostumus ja termodynamiikka. Ilmatieteen laitoksen tutkimusryhmään kuuluvat tällä kaudella Priit Tisler, Rostislav Kouznetsov ja Timo Palo. Mittauksia järjestetään kolmessa eri paikassa, joihin on asennettu erilaisia laitteita tuulen, lämpötilan, turbulenssin ja säteilysuureiden mittauksia varten. Pilvisyyden seurantaa varten on laitettu kalansilmä-objektiivilla varustettu kamera, joka tallettaa tietokoneelle automaattisesti kuvan taivaankannesta 5 minuutin välein. Erittäin mielenkiintoista ja täysin uutta on tämän tutkimusmatkan aikana suunnitellut samanaikaiset mittaussarjat liekapallolla, sodarilla ja miehittämättömällä lentokoneella. Näiden avulla on tarkoitus saada arvokasta tietoa ilmakehästä jopa 2 km korkeudelle asti.

MARA

Tutkimusryhmän neljännellä kaudella Maria Mihalikova ja Daria Mikhaylova jatkavat yläilmakehän pilvien PMSE-mittauksia aina 85 km kilometrin korkeudelle. Alemmassa ilmakehässä mitataan vuoriston vaikutusta stratosfäärin ja troposfäärin turbulenssiin ja otsonin vaihtoa niiden välillä.
 

MARA (Movable Atmospheric Radar in Antarctica)
Nunatak (jäätikön läpi pistävä vuoren huippu)
PMSE (Polar Mesospheric Summer Echos)