Retkikunta saapuu Aboalle


19.1.2009

Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman (FINNARP)/Ilmatieteen laitoksen retkikunnan kaksi ensimmäistä viikkoa on sujunut suunnitelmien mukaan. Retkikuntatoimintaan liittyvät tavanomaiset vastoinkäymiset, odotukset ja yllätykset on saatu ratkaistua ja työt ovat edenneet suunnitelmien mukaisesti.

Retkikunta, johon kuuluu retkikunnan johtaja logistiikkapällikkö Mika Kalakoski, erikoissuunnittelija Petri Heinonen, konemestari Pentti Sipola ja sähköasentaja Vesa Marttila, aloitti matkansa varhain maanantaina 5. tammikuuta lentämällä Amsterdamin kautta Kapkaupunkiin. Pitkä lento sujui ilman kommelluksia, mutta välittömästi Kapkaupunkiin laskeuduttaessa saimme tiedon, että toinen Etelämantereen Kuningatar Maudin maan sisäisiä lentoja hoitava Basler BT-67 suksikone oli vaurioitunt lentokelvottomaksi törmättyään maahan. Henkilövahinkoja ei onneksi sattunut.

Saavuttuamme hotellille nautimme ennakkoon jo Suomesta tilaamamme kevyen illallisen ja pääsimme nukkumaan puoleen yöhön mennessä. Seuraavana päivänä ehdimme hieman verrytellä lennosta puutuneita paikkoja ennen Etelämantereen Iljushin-lennon pakollista tiedotustilaisuutta, jossa kerrottiin tarkasti lentoon liittyvistä menettelytavoista ja turvallisussäännöistä. Tämän jälkeen eri maiden retkikuntien johtajat kävivät neuvottelun lento-operaattorin kanssa Etelämantereen sisäisistä lennoista ja niiden järjestelyistä muuttuneessa tilanteessa. Illalla retkikunta nautti perinteisen meriruokaillallisen aiempien retkikuntien tapaan mainiossa Panama Jack`s ravintolassa. Suomalaisten retkikunnan valmistelut olivat huolella laadittu ja keskiviikkona ehdimme operaattorin kanssa vietetyn työlounaan jälkeen Kapkaupungin pohjoispuolelle lyhyelle safarille ihmettelemään kirahveja ja mitä erilaisempia antilooppeja. Runsas illallinen hotellilla ja sitten olikin aika suunnata jälleen lentokentälle. Iljushin oli valmiina lähtöön.

Saavuimme varhain aamulla norjalaisten Troll-tutkimusaseman suurelle jääkiitoradalle. Lento ja laskeutuminen sujui hyvin ja kirkkaassa pakkasviimassa suuri rahtikone purettiin ja retkikuntien rahdit eroteltiin omiin pinoihinsa jatkolentoja varten. Saksalaiset pääsivät jatkamaan omalle Neumayer-asemalleen suoraan meidän siirtyessä Troll-asemalle odottamaan omaa vuoroamme kahdeksi päiväksi telttamajoitukseen. Koitimme käyttää odotusajan tehokkaasti hyödyksemme perehtymällä norjalaisten tapaan toimia ja heidän käyttämäänsä tekniikkaan ja suunnittelemalla omia töitä. Kahden päivän päästä oli meidän vuoromme lentää ja saimme pakattua puolentoista tonnin rahdin suksikoneeseen. Keli oli säätietojen perusteella kuitenkin sen verran epävakaa, että palasimme vielä yhdeksi yöksi asemalle nauttimaan norjalaisten vieraanvaraisudesta.

Vihdoinkin sunnuntaina 11. tammikuuta pääsimme lähtemään aamupäivällä kohti Aboaa. Lentomatkan maisemat yli jäätiköiden ja vuoristojen olivat huikeat. Kotivuori Basen erottui jo kymmenien kilometrien päästä ja kun 550 kilometrin eli vajaan kahden tunnin lentomatka oli ohitse alkoi laskeutumisoperaatio jäätikölle. Koneen kanadalainen kokenut miehistö oli tehtäviensä tasalla. Lentäjä kaarteli pari kierrosta matalalla tarkastaen sopivan laskeutumispaikan, teimme yhden läpilaskun niin että lumeen jäi vain suksien jäljet, mekaanikko pudotti oranssin savun osoittamaan tuulen suuntaa ja vihdoin laskeuduimme lopullisesti ainoastaan kilometrin päähän Aboa- tutkimusasemasta. Trollilla levännyt ryhmämme purki rahdin jäätikölle lihasvoimalla ja Basler lähti vielä lämpimillä moottoreilla kohti horisonttia. Nautimme hetken hiljaisuudesta, lämpimästä tai pikemminkin polttavan kuumasta auringon paisteesta ja lähdimme kapuamaan jyrkkään ylämäkeen kohti Aboaa.

Saavuttuamme asema-alueelle huomasimme että lunta oli runsaasti edellisvuosiin verrattuna ja erittäin ankara myrsky (pystyttiin tarkastamaan Suomesta säätiedostoista, joulun ja uudenvuoden tienoilla yli 50 m/s) oli tuhonnut viisi tuuliturbiinia. Aseman katolle pääsi suojan puolelta lumiramppia pitkin kävellen ja lääkintäkontin seinäelementti oli painunnut kasaan siten, että katon rajaan muodostuneesta raosta kontti oli täyttynyt lumella. Muutoin paikat vaikuttivat päällisin puolin ehjiltä ja hyväkuntoisilta. Petri ja Pentti aloittivat välittömästi koneen käynnistämisen lapioimalla konehuoneen oven edustalta pari kuutiota lunta ja avaamalla talviluukut Mikan ja Vesan keskittyessä aseman päärakennuksen ikkunaluukkujen ja venttiilien avaamiseen. Päivän mittaan saimme moottorikelkat ja reet kuntoon ja kaiken rahdin noudettua jäätiköltä asemalle ja myös telakuorma-auton ajokuntoon sekä vettä Basenin sinisen jään alueelta. Iltaan mennessä asema lämpeni ja, kun vesi oli saatu pumpattua järjestelmään, saunakin lämpeni. Taisi tulla uusi ennätys aseman avaamisessa: 12 tuntia saapumisesta asema oli saatu lämpimäksi ja vedet putkissa. Kävimme kahden maissa yöllä nukkumaan väsyneinä pitkän työrupeaman ja huollon jälkeen.

Ensimmäinen työviikko Aboalla on ollut kiireinen. Aseman perusjärjestelmät ja laitteet on käynnistetty ja joitain jäätymisvaurioita on havaittu, osa samantien korjattu. Asemalle asennettiin Iridium Open port -satelliittijärjestelmä ja sen kautta sähköiset viestit kulkevat entistä paremmin. Keskiviikkona viritettiin mastoihin myös perinteinen HF-radioantenni 20 ja 40 metrin amatööriyhteyksiä varten ja torstai-iltana onnistui koeyhteys Namibiaan. Vesa tyhjensi lääkintäkontin lumesta ja suunnitelma kontin seinän korjaamiseksi on tehty.

Perjantaina aamulla alkoi myrsky ja näkyvyys lentävän lumen vuoksi oli ulkona olematon. Tuuli voimistui ajoittain 34 m/s hirmumyrskyksi. Työt keskittyivät sisätiloihin. Ensimmäisen asemaviikon päätteeksi oli aikaa panostaa myös ruoanlaittoon ja nautimme strutsia ja valkosipuliperunoita kynttilän valossa myrskyn riehuessa aseman seinien ulkopuolella.

Vähäiset vapaa-ajan harrastukset ovat olleet työpäivän päättävän saunan lisäksi yhteiset elokuvatuokiot, lukeminen ja pöytäjääkiekon peluu. Viritimme myös Viherasema Oy:n lahjoittamat kaksi ZENGROW-kotipuutarhaa keittiöön ja jo sunnuntaina, ainoastaan kaksi päivää myöhemmin, koimme kasvun ihmeen ensimmäisten siementen itäessä ja pienten taimien ilmestyessä istutustyynyistä esiin. Kolmen viikon kuluessa ruokavalion pitäisi täydentyä vesiviljelmien tuoreilla yrteillä sekä salaatilla. Ulkoharrastukset saavat odottaa turvallisempia kelejä.

Lauantaina tuuli jatkui voimakkaana, mutta se laski iltaa myöten 20 m/s tienoille. Sunnuntaiaamuna tuuli laski ja välittömästi tärkeimmät lapiointityöt käynnistyivät, samoin kuin vesivarojen täydennys alhaalta sinisen jään alueelta. Pena jatkoi toisen Nasu-Sisu -telakuorma-auton huoltoa ja Vesa ja Petri asensivat saunaan uuden HELO:n lahjoittaman hetivalmis kiukaan, joka parantanee lähes jokapäiväistä kylpemistä. Radioantenni korjataan kunhan kiireisemmät hommat on saatu tehtyä ja tuuliolosuhteet vielä paranevat suotuisammiksi mastoon kiipeämiselle. Sitten vapaa-aikana myös OJ1ABOA on äänessä. Retkikunnan suunnitelma on edennyt tähän saakka hyvin. Maanantaina keli kuitenkin muuttui jälleen huonoksi ja tuuli voimistui yli 20 m/s. Näkyvyys ulkona on vain 10 metriä.

Seuraava raportti Etelämantereen retkikunnalta saadaan todennäköisesti viikolla 6.