Tutkimusta, kenttämatkoja ja kelkkojen huoltoa

2.1.2011/Mika Kalakoski

Aboalla tutkimus- ja huoltotyöt saatiin hyvään alkuun joulukuun puolivälissä. Säät pysyivät enimmäkseen pilvisinä ja tuulisina, mutta varsinaiset myrskyt alkoivat laantua.

Toisen asemalla vietetyn viikon aikana järjesteltiin kaarihalliin moottorikelkkojen korjauslinjasto. Kaikki kahdeksan kelkkaa tullaan kauden aikana muuttamaan siten, että koko telaston kannatusjärjestelmä uusitaan maahantuojan toimittamilla, tukevammilla takuuosilla. Samalla tehdään jokaiseen moottorikelkkaan perushuollot ja myös hätälaatikon sisältö huolletaan ja päivitetään. Aboan pajaa ja lähinnä konemestaria on työllistänyt myös monipuolisten ja laajojen tutkimusohjelmien mitä erilaisimmat tarpeet. Toistaiseksi on tutkijoiden kanssa yhdessä löydetty ratkaisu lähes kaikkiin laitteissa ja niiden pystytyksessä ilmenneisiin pikku pulmiin. Huoltoryhmän työajasta suuren osan vie arjen pyörittäminen; sähkön ja lämmön tuottaminen, veden toimittaminen, kahdentoista hengen ruokkiminen, jätehuolto ja muut rutiinit, joilla tutkimusasemaa pidetään yllä, siten että siellä on hyvä työskennellä ja levätä.

Jouluviikolla toteutettiin kenttämatka Aboan ja rannikon välillä 150 km matkalla. Mittausmatkalla Onni ja Mika asuivat teltassa. Matkan päätepisteessä Rampen/Ramppi nimisellä paikalla tiedusteltiin, missä tilassa luonnon muodostama luminen ajosilta merijäältä hyllyjäälle oli. Hyllyjää oli murtunut voimakkaasti Rampin alueella ja koko merijää oli suurta, jopa kaksi metriä korkeaa aaltokuvion ja ahtojäiden muokkaamaa murrosta. Moottorikelkalla alueella pystyi liikkumaan Rampilta tasaisen merijään alueelle, missä FINNARP ja SWEDARP retkikuntien laivarahtia on aiemmin purettu, viimeksi vuonna 2006. Nyt jääolosuhteet alueella olivat hyvin vaativat ja tiedustelun perusteella telakuorma-autojen ja suurten rekien käyttö alueella olisi ollut hyvin hankalaa. Rampin alue muuttuu aktiivisesti ja siellä on syytä tiedustella säännöllisesti kenttämatkojen sinne suuntautuessa. Priit, Timo ja Mikko seurasivat viikon puolivälissä Rampin reittiä ja tutustuivat alueeseen. Retkikuntalaisten iloksi Rampilla tavattiin yhdeksän Weddellin hyljettä ja tulipa yksi utelias keisaripingviinikin seuraamaan retkikuntalaisten toimia. Ryhmä palasi Aboalle aatonaattona joulunviettoon.

Joulu Aboalla sujui rauhallisesti. Aatto alkoi työn touhussa, koska aseman ja tutkimusten tulee toimia juhlapyhistä huolimatta. Kuitenkin jo iltapäivällä sauna lämpeni ja juhlan kunniaksi vasta heilui iloisesti löylyhuoneessa. Jouluevankeliumin jälkeen syötiin Pertin valmistama jouluillallinen laatikoineen ja kinkkuineen. Joulupukin säkistä löytyi jokaiselle lahjat, joiden osuvuutta asianmukaisesti kommentoitiin. Aattoilta kului seurustelun ja jouluisten yhteislaulujen raikuessa Priitin säestäessä kitaralla. Jo Tapanina oltiin jällen täydessä työn touhussa, kun siirtolennolla ollut Basler-suksikone toi yhden rahdista jääneen lumihaarukkalaatikon asemalle. Laskupaikan putsaus, radioliikenne ja muu koneen vastaanotto tankkauksineen vie käytännössä reilun työpäivän.

Joulusta alkaen sää alkoi suosia retkikuntaa ja päivät lämpenivät selkeästi. Basen-vuorelle saapui kesä ja kaikki ovat olleet hyvien kelien vallitessa kiireisessä työn touhussa. Vähäisenä vapaa-aikana ovat retkikuntalaiset hiihtäneet, vaeltaneet Basen-vuorella luontoa tarkkaillen ja lukeneet. Aboan radioamatööriasemalla, OJ1ABOA, on pidetty muutama koeyhteys mm. Brasiliaan, Etelämantereen toiselle puolelle amerikkalaisten McMurdo asemalle ja Yhdysvaltoihin Connecticutiin. Joulun jälkeen Aboalla alkoi iltanäytöksin ”2nd Antarctic Short, Documentary and Animation Film festival”. Näille elokuvajuhlille oli saatu maineikkaiden dokumentin tekijöiden elokuvia esitettäviksi seitsemännellä mantereella. Projektista löytyy lisää tietoa verkkosivulta www.antarctis.com.

Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen jäätikkötutkimukset (Matti ja Onni) ovat kulkeneet suunnitellusti. Basenin läheiselle sinisen jään järvelle perustettu automaattinen säteilymittausasema, jossa seurataan pinnan säteilytasetta ja valon tunkeutumista järven sisään. Joulukuun puolivälissä järven vesirunko alkoi muodostua, ja sen jälkeen aloitettiin näytteenotto geokemiallisia ja biologisia tutkimuksia varten. Järvillä on kantava pintajää ja sen alla on metrin verran vettä ja sohjoa. Vesi liikkuu siinä vielä hyvin vähän, mitä on voitu selvittää pumppauskokeiden ja geokemiallisten luotausten avulla. Järvitutkimuksissa on käyty myös Plogen-nunatakilla 25 km päässä ja Basenin pohjoispuolella, jossa on useampia lampia ja yhteen oli jo muodostunut levää. Viime päivinä pintajää on ohentunut, ja järvillä on kohta liikuttava jalan ja suksilla moottorikelkan asemasta. Myös lumitutkimukset ovat edistyneet suunnitellusti. Basenin pohjoispuoli on kartoitettu aina rannikolle asti ja Uuden vuoden jälkeen tiedossa on pidempi kenttäretki sisämaahan aina Ruotsalaisten Svea-kenttäasemalle asti, joka sijaitsee n. 200km päässä Aboasta. Ensimmäinen harmittava takaisku koettiin kun toista vuosi sitten jäätikön pintakerrokseen asennettua lämpömittarisarjaa ei onnistuttu löytämään suuren lumen kerääntymisen johdosta. Lunta oli kertynyt tuplasti enemmän kuin mitä oli odotettu ja tämän vuoksi merkkikepit ovat hautautuneet kokonaan lumen alle. Uusi yritys mittasarjan löytämiseksi suoritetaan tammikuun lopussa siinä toivossa, että lunta olisi sulanut riittävästi ja merkkikeppien päät olisivat työntyneet esiin.

Meterolologinen tutkimusryhmä on pystyttänyt ja saanut toimimaan sarjan erilaisia mittauslaitteita usealle paikalle. Kauimmaisena ovat suuri säämasto ja Sodar, yli kymmenen kilometrin päässä AWS 5:llä. Tämä välimatka on tullut päivittäin moottorikelkalla ajaessa ryhmäläisille hyvinkin tutuksi. Havaintoja saadaan säännöllisesti, sekä radioteitse, että paikalla olevista tallentavista muistiyksiköistä. Liekapallolla on tehty useita mielenkiintoisia luotauksia aina 1 kilometrin korkeuteen saakka. Sodarilta saadaan jatkuvasti tietoa ilmakehän pystyjakaumasta noin 800 metrin korkeuteen. Sodarin ympärille on rakennettu yli kahden metrin korkuinen lumimuuri suojaamaan sen lautasantenneja tuulelta ja ajelehtivalta lumelta. Voimakas auringon säteily kuitenkin sulattaa lumimuuria vauhdilla niinpä lumityöt ovat osa päivittäistä rutiinia. Auringon säteilyn voima tulee parhaiten esiin sinisen jään alueella. Jään pinnalle kertyy päivä päivältä enemmän ja enemmän vettä. Joka päivä täytyy huolellisesti säätää säteilymittaustelineen haruksia, jotta mittauslaitteet olisivat asianmukaisesti vaakatasossa luotettavien mittaustulosten saamiseksi. Aboan automaattisen sääaseman huollon yhteydessä on vaihdettu uusi kalibroitu lämpötila-anturi ja kosteusanturi.

MARA-projektin mittaukset käynnistyivät joidenkin alun kovalevyongelmien jälkeen. Projektin työstä pääosa on tiedostojen varmuuskopiointia ja virheettömän toiminnan turvaamista. Vuodenvaihteessa projekti keskittyy toisiin kohteisiin joita ovat useamman radio- ja otsonimittausten tekeminen kahden viikon ajan. Projekti toivoo saavansa mielenkiintoista dataa.

Rampin aluetta (Kuva: FINNARP 2010/Timo Palo)