Tutkimustyötä ja kinkunpaistoa


28.12.2009/Petri Heinonen

Suomen Etelämannertutkimusasema Aboalla saatiin tutkimukset kahden ensimmäisen viikon aikana täyteen vauhtiin ja joulunalusviikoilla retkikunta pääsi lopullisesti normaaleihin päivärutiineihin myös logistiikkapuolella. Puolen kuun maissa löytyi Basenin juurella olevasta jääjärvestä hyvä vesipaikka, josta on siitä lähtien haettu aseman kaikki käyttövesi, kuution verran noin joka toinen päivä.

Konemestari Matti yhdessä kokki Pekan kanssa korjasivat aseman traktorin jarrut. Tämän jälkeen päästiin asentamaan laskuvarjopudotuksena saapuneet tuplapyörät ja iloksemme saatoimme todeta, että jo aikuisikään ehtinyt "Valmettivanhus" on vieläkin täysin käyttökelpoinen työkalu aseman pihalle kertyneissä valtavissa lumikinoksissa. Ongelmana on jo joitakin vuosia ollut rakennuksista johtuva tuulen lennättämän ajolumen kertyminen aseman pihalle. Hanget ovat niin paksuja, että traktori on, varsinkin lumitöitä tehtäessä, helposti uponnut ja juuttunut lumeen. Tällä pikkuparannuksella se kuitenkin saadaan jälleen tehokkaaseen käyttöön.

15.12. vietiin Plogenille, n. 25 km etelälounaaseen Aboalta sijaitsevalle nunatakille toinen väliaikainen seismistä toimintaa rekisteröivä mittauspiste. Samalla käytiin yhdessä ruotsalaisten kanssa hakemassa Plogenin huipulle asennettu VHF radioiden toistinasema eli "repeetteri" huollettavaksi. Tälle kelkkaretkelle osallistuivat FINNARPista allekirjoittaneen lisäksi lääkäri Päivi ja kokki Pekka. Seuraavana päivänä ajettiin vielä tutkijoiden, Onnin ja Ella-Marian kanssa viimeistelemään asennustyöt ja käynnistämään mittaus. Näin retkikunta sai myös yhtenä tutkimusmatkan tavoitteena olleen seismometrikokeilun suunnitellussa laajuudessa käyntiin.

Lumitutkimusryhmän, Onnin ja Juhon asemalta käsin tehtävät lyhyemmät kenttäretket ovat niin ikään hyvässä vauhdissa, kauimmaiset tutkimuspisteet on jo selvitetty ja jatkossa "Lumiryhmä" voi keskittyä kotivuoren ympäristöön. Tämän työskentelyn kuitenkin katkaisee vuodenvaihteessa yhteistyössä Ruotsin Etelämannerohjelma SWEDARPin kanssa toteutettava pidempi kenttämatka, joka suuntautuu n. 200 km:n päässä olevalle Ruotsin sivuasema Svealle. Tällä matkalla Onni ja Juho viipyvät suunnitelmien mukaan reilun viikon.

Millan ja Esa-Matin meteorologian tutkimukset jatkuvat aseman lähijäätiköllä. Mittauspisteitä on useita, kaukaisin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan hollantilaisten automaattisen säähavaintoaseman lähellä. Milla ja Esa-Matti viettävätkin suurimman osan aikaa jäätiköllä tutkimustensa parissa.

Aerosolitutkija Ella-Marian valtakuntaa on puolestaan parisataa metriä aseman pohjoispuolella sijaitseva erillinen laboratoriokontti. Konttiin on Ella-Marian lukuisten tutkimuslaitteiden lisäksi pysyvästi sijoitettuna
Aboan oma automaattinen säähavaintoasema, Milos 500. Ellan tutkimukset kohdistuvat muun muassa ilmassa esiintyvien pienen pienten partikkeleiden syntymekanismeihin, joiden tutkimiseen erityisesti Etelämantereen poikkeuksellisen puhdas ilma tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet.

Joulun tekeminen aloitettiin hyvissä ajoin kokki Pekan suunnitteleman jouluaterian valmisteluilla. Normaalia haasteellisemmaksi asian Aboalla tekee se, että raaka-aineet ovat joko kuivattuja tai pakastettuja.
Kapkaupunkilaiselta laivahuolitsijalta tilattava joulukinkku on myös vuosittain jonkinlainen yllätys, sillä "harmaasuolattu" kinkku on Etelä-Afrikassa täysin vieras käsite. Tänä vuonna kinkku oli toimitettu luuttomina n. puolentoista kilon kappaleina, jotka oli tosin suolattu, mutta myös hieman savustettu. Erinomaista siitä kuitenkin tuli keittämällä ja uunissa paistamalla. Jouluaattoaamuna keittiössä olikin valmiina, paitsi
kinkku, myöskin peruna- porkkana- lanttulaatikot. Aaton aamupalalla saatiin Päivin leipomia joulutorttuja ja Suomesta tuotuja piparkakkuja.

Aseman aattoaamun perinteeseen kuuluu tietenkin videolta katsottu piirretty elokuva "Lumiukko", jota tälläkin kertaa asiaan kuuluvalla hartaudella koko retkikunta seurasi. Kevyen työpäivän jälkeen siivottiin asema, koristeltiin kuusi ja käytiin joulusaunassa, jonka kruunasivat Suomesta tuodut kaksi kuivattua saunavihtaa.

Jouluateria aloitettiin perinteisellä Jouluevankeliumin kuulemisella, jonka luki tänä vuonna retkikunnan nuorimmainen eli Juho. Vasta nyt päästiin Pekan kattamien herkkujen kimppuun ja kiitoksella pitää mainita, että ateria oli todella mainio ja vei kotoisan tuttuine makuineen ajatukset samanaikaisesti viitisentoista tuhatta kilometriä pohjoisempana katettuihin kotipöytiin. Aterian päätteeksi Ella-Maria toimi joulupukkina ja jakoi kaikille pikku lahjat.

Tämän jälkeen ohjelmassa seurasi erittäin tervetullut uutuus aseman muuten perinteiseen joulujärjestykseen. Ovelle näet koputettiin ja sisään astuivat itse "Kuninkas Herootes, Knihti ja Muriaanein kuninkas", joka myös lauloi Mänkin osan. Tietääkseni ensimmäistä kertaa Aboan historiassa asemalla esitettiin kotoinen joulukuvaelma Tiernapojat. Päivi, Ella-Maria ja Esa-Matti olivat varustautuneet kiipeilykypärillä ja vanhoilla lumiveitsillä ja tähdeksi oli lainattu ammoin keksipurkin kannesta askarreltu joulukuusen latvatähti.

Esitys oli todella upea, jopa siinä määrin, että kiertävä taiteilijaseurue lähti antamaan ylimääräisen esityksen myös naapuriimme Wasalle, missä se pienen alkuhämmennyksen jälkeen otettiin vastaan suurin suosionosoituksin.

Joulupäivän aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä ja koko FINNARP retkikunta viettikin suurimman osan lepopäivää ulkona, kuka hiihdellen, kuka kävellen tai muuten vain auringon lämmöstä nauttien.Tapaninpäivän aamuna siirryimme taas arkisen aherruksen pariin, jonka seuraavaksi katkaisee ensi viikolla tapahtuva vuosikymmenen vaihtuminen, mutta siitä ja varsinkin tutkimusten edistymisestä tarkemmin seuraavassa
kirjeessä.