Polttoainetta laskuvarjolla


30.11.2009/Mika Kalakoski

Huoltoretkikunnan arki Aboalla on sujunut suunnitelman mukaisesti. Ilmat ovat pysyneet hyytävän kylminä viidentoista pakkasasteen ja lähes jatkuvan viiman vuoksi. Aseman tekniikka on kuitenkin toiminut erinomaisesti ja retkikunta toipui melko raskaasta alkukaudesta hyvin. Kevään merkkejä alkoi ilmaantua viikon 47 lopulla. Lumimyrskyliitäjiä lentää aseman ympäristössä ja pohjoisesta meren suunnasta aurinkoisina päivinä hiipii iltapäivien aikana matalaa usvaa jäistä vapautuvalta mereltä päin.

Sunnuntaina 22.11. aloitettiin huoltoretkikunnan päätehtävän, polttoaineen ja rahdin laskuvarjopudotuksen vastaanotto käytännössä. Pudotusalueen merkinnnät tarkastettiin, ruotsalaisten kollegoiden kanssa käytiin läpi tehtävänjako jokaisen retkikunnan jäsenen osalta, sovittiin menettelytavoista viestiliikenteessä ja kerrattiin pudotukseen liittyvät turvallisuusasiat.

Maanantaina 0000 UTC aikaa aloitettiin säätietojen lähettäminen kolmen tunnin välein Novo Runwaylle, jossa Iljushin 76 TD rahtikone odotti lastinaan 21 kuormalavaa polttoainetta ja seitsemän lavaa muuta rahtia. Kuormalavalle mahtuu polttoainetta kahdeksan 200 litran tynnyriä. Aamu kuudelta säätietoja lähetettiin tunnin välein ja koska tuuli pysyi vähäisenä, alle 5 m/s, operaatio jatkui suunnitelman mukaan ja kone nousi Novolta ilmaan hieman ennen yhdeksää.

Aboan viestiyhteydet toimivat erinomaisesti. Ensin pidettiin yhteyttä sekä Novo Runwayn että Iljushinin, radiokutsultaan 78799, kanssa HF-taajuuksilla. Melko pian ilmailuradion antennin uusi sijoitus osoittautui mitä mainioimmaksi ja 78799 vastasi kutsuun ilmailun VHF-taajuuksilla. Kone saapui pudotus-alueelle ja sovittuihin paikkoihin sytytettiin oranssit savumerkit. Sytyttäjät ajoivat moottorikelkoilla kahden kilometrin päähän muiden retkikuntalaisten joukkoon tarkkailemaan pudotusta.

Iljushin lensi linjaan 500 metrin korkeudessa ja pudotti ensimmäisellä kierroksella neljä lavaa. Välittömästi annettiin palaute, mihin kohtaan pudotusalueesta paletit putosivat ja paria minuuttia myöhemmin kone kaarsi toiseen pudotukseen; "life run 6 pallets". Kaikkien kuuden lavan jokainen neljästä laskuvarjosta aukesi kauniisti ja rahti leijui pudotusalueelle hienoon jonoon. Kolmannella kierroksella jälleen kuusi palettia lähti koneesta, mutta vain viiden varjot aukesivat. Keskellä pudotusaluetta lumi pöllähti ja kumahdus kuului tarkkailupaikalle saakka. Mieliin nousi harmitus, mitä ilman varjoa pudonneella paletilla on ja onko rahti säilynyt ehjänä. Pudotuspaikan valinnassa oli onneksi kiinnitetty huomiota, että siinä on runsaasti lunta vaimentamassa rahdin iskeytymistä jäätikölle. Loput lavat leijuivat alas suunnitelman mukaan ja kone laskeutui matalalle, "dry run", kone lensi pudotusalueen ylitse tarkastaen tuloksen ilmasta, kiitokset yhteistyöstä ja näkemiin. Laskuvarjopudotuksen rahti oli jäätiköllä ja koneen jylinä häipyi kohti itäkoillista.

Vastaanottoryhmällä alkoi nyt työ toden teolla. Ilman varjoa pudonnut rahti käytiin tarkastamassa, ja todettiin sen olevan päällisin puolin ehjä ylimpien tynnyreiden jäädessä lumen pinnan tasolle. Päällimmäiset tynnyrit olivat muuttaneet vain vähän muotoaan ja ne olivat yhden tynnyrin pientä kansivauriota lukuunottamatta täysin ehjiä. Alimmat neljä tynnyriä pumpattiin tyhjiin asemalta tuotuihin polttoainetynnyreihin ja irroitettiin lumesta ruotsalaisten telakuorma-auton kaivurilla. Koko päivä kului jäätiköllä työn touhussa. Laskuvarjoja niputtettiin, jotta tuulen mahdollisesti noustessa rahti ei lähtisi raahautumaan pois. Jokaisen rahtipaletin paikka merkittiin GPS-satelliittinavigaattorin muistiin. Illan suussa ensimmäinen vaihe työstä oli tehty, rahti turvattu ja tärkein rahti tuotu asemalle Basen-vuorelle. Koko loppuviikko kului polttoainetynnyreiden kuljettamisessa ylös asemalle kahdella vanhalla Nasu-Sisu-telakuorma-autolla. Viikonloppu jatkui työn merkeissä, sillä perjantaina saapui vielä yksi Basler BT 67 suksikone tuomaan tutkijoiden herkempiä laitteita 2000 kg verran. Jälleen säätietojen vaihtamista Novon kanssa, yhteydenpitoa lentäjiin ja onnistuneesti koneen vastaanotto jäätikölle merkitylle "skiwaylle". Perjantaina työpäivä päättyi, kun kaikki FINNARP 2009 -retkikunnan rahti oli saatu aseman pihaan.

Kolme päivää kotiin lähtöön ja vihdoin kaikki rahti oli saatu Aboalle kohta saapuvaa tutkimusretkikuntaa varten. Lauantaina oli ensimmäistä kertaa aikaa käydä moottorikelkoilla tarkastamassa Basen-vuoren ympäristö. Uusia railoja oli paljastunut Basenin länsipuolelta sinisen jään alueen laajennuttua lumipeitteen häviämisen myötä. Tyyni kaunis päivä, ensimmäinen "kesäpäivä" alkaneella Etelämanner-kaudella tuntui kuin palkinnolta rankan työviikon päätteeksi. Lauantaina tutkimusretkikunnan johtaja Petri Heinonen ilmoitti, että he olivat saapuneet turvallisesti Helsingistä Kapkaupunkiin ja valmiina lentämään Etelämantereelle maanantain ja tiistain välisenä yönä Iljushinilla Novo Runwaylle ja siitä välittömästi edelleen Baslerilla Aboalle. Mikäli sää pysyisi hyvänä, suunnitelma olisi aikataulussaan. Lauantai-illan vielä kruunasi ruotsalaisen retkikunnan tarjoama herkullinen merellinen illallinen heidän Wasa-asemallaan. Tunnelma oli juhlava onnistuneiden operaatioiden jälkeen runsaiden herkkujen keskellä.

Huoltoretkikunnan päätehtävät saatiin tehtyä aikataulussa kaikista retkikuntaa kohdanneista alun vastoinkäymisistä huolimatta. "Paradrop"-ryhmä Kalakoski, Tikkinen, Sipola odottavat tutkimusretkikuntaa saapuvaksi valmiiksi käynnissä olevalle asemalle. Maanantaina marraskuun viimeisenä päivänä keli Aboalla on kuitenkin myrskyinen, tuuli 28 m/s, mutta varusteita pakataan ja vuorokauden päästä lienee jo parempaa keliä lentojen toteuttamiselle. Huoltoretkikunta palaa Etelämantereelta Kapkaupunkiin samoilla lentokoneilla, joilla FINNARP 2009 tutkimusretkikunta saapuu.