Etelämannertutkimus

Oman tutkimusaseman rakentamisen jälkeen on Suomesta tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti. Tätä ennen suomalaisia tutkijoita osallistui Etelämantereen tutkimukseen muiden maiden järjestämien tutkimusohjelmien mukana.

Jäänäytteiden ottoa (Kuva: FINNARP)
 
Ensimmäinen suomalainen tutkimusretki tehtiin etelän kesän 1989/90 aikana. Etelämannertutkimus monipuolistui ja laajeni koko 1990-luvun ajan. Kun tutkimushankkeiden rahoitusvastuu siirtyi opetusministeriölle 1998, rahoitti Suomen Akatemia Etelämantereen tutkimushankkeita ensimmäisen kerran kaudella 1999 - 2001. Kolmivuotinen rahoitus on lisännyt hankkeiden jatkuvuutta. Nyt hankkeita muokataan vuorovaikutteisesti suunnitteluvaiheesta lähtien ja otetaan huomioon myös logistiset puitteet.
 

FINNARP retkikuntien tutkimustyö keskittyy pääasiassa Kuningatar Maudin maalle, tutkimusasema Aboan lähiympäristöön ja maastoretkillä myös kauempana sijaitseville alueille. Etelämantereella toteutettava tutkimustyö on luonnollinen jatke Suomen kylmien alueiden tutkimukselle. FINNARP retkikuntien tutkimustyö on  liittynyt mm. ilmatieteisiin, geologiaan ja geofysiikkaan.

Säämaston pystytys (Kuva: FINNARP)
 

Suomi tekee yhteistyötä Etelämannertutkimuksessa ja logistiikassa muiden valtioiden kanssa. Suomalaisia hankkeita on ollut osana laajempia kansainvälisiä ohjelmia ja suomalaisia tutkijoita on työskennellyt myös useiden muiden valtioiden tutkimusasemilla. Suomen ja Argentiinan ilmatieteen laitokset aloittivat yhteistyön otsonikatoilmiön tutkimiseksi vuonna 1987 ja siihen sisältyy jatkuvia otsonimittauksia Argentiinan Etelämanner-asema Marambiolla.