Etelämanner-tutkimus

Oman tutkimusaseman rakentamisen jälkeen on Suomesta tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti. Tätä ennen suomalaisia tutkijoita osallistui Etelämantereen tutkimukseen muiden maiden järjestämien tutkimusohjelmien mukana.

Jäänäytteiden ottoa (Kuva: FINNARP)
 

Ensimmäinen suomalainen tutkimusretki tehtiin etelän kesän 1989/90 aikana. Etelämanner-tutkimus monipuolistui ja laajeni koko 1990-luvun ajan. Kun tutkimushankkeiden rahoitusvastuu siirtyi opetusministeriölle 1998, rahoitti Suomen Akatemia Etelämantereen tutkimushankkeita ensimmäisen kerran kaudella 1999 - 2001. Kolmivuotinen rahoitus on lisännyt hankkeiden jatkuvuutta. Nyt hankkeita muokataan vuorovaikutteisesti suunnitteluvaiheesta lähtien ja otetaan huomioon myös logistiset puitteet.

Tutkimustyö keskittyy pääasiassa Kuningatar Maudin maalle, aseman lähiympäristöön ja maastoretkillä myös kauempana sijaitseville alueille. Osa tutkimusretkistä on suuntautunut mannerta ympäröiville merialueille, pääasiassa Weddellin merelle. Etelämantereella toteutettava tutkimustyö on luonnollinen jatke Suomen kylmien alueiden tutkimukselle. Tutkimukset ovat liittyneet mm. meri- ja rakennetekniikkaan, merentutkimuksen eri haaroihin, ilmatieteisiin, geologiaan ja geofysiikkaan.

Säämaston pystytys (Kuva: FINNARP)
 

Suomi tekee yhteistyötä Etelämanner-tutkimuksessa ja logistiikassa muiden valtioiden kanssa. Muutamat suomalaiset hankkeet ovat olleet osana laajempaa kansainvälistä ohjelmaa ja suomalaisia tutkijoita on työskennellyt myös muiden valtioiden tutkimusasemilla. Suomen ja Argentiinan ilmatieteen laitokset aloittivat yhteistyön otsonikatoilmiön tutkimiseksi vuonna 1987 ja siihen sisältyy jatkuvia otsonimittauksia Argentiinan Etelämanner-asema Marambiolla.